VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Puuvoima vastaan muut voimat

Vuonna 1991 kamppailu viidennestä ydinvoimalasta (sittemmin Olkiluoto kolmosesta) kävi kiivaana. Ydinvoiman vaihtoehtona oli yleisimmin kivihiili tai ylipäänsä fossiilinen energia. Joensuun yliopiston metsätieteellisessä tiedekunnassa vaihtoehtoihin oli myös toisenlainen näkökulma. Sanomalehti Karjalainen julkaisi sen Näkökulma yliopistolta -palstallaan 30.9.1991. Nyt, yli neljännesvuosisadan jälkeen on todettava että ilmakehän hiilidioksidi oli silloin kyllä jo mukana, mutta ehkä liian vähäisellä painolla. 

 

*****

 

Ainoana yliopistoistamme Joensuussa opetetaan ja tutkitaan energiapuun tuotantoa pääaineena; metsätieteelliseen tiedekuntaan perustettiin sitä varten professuuri jo 1980-luvun alussa. Mistä energiapuun tuotannossa on kysymys? Mikä on puuvoiman merkitys tänään, 1990-luvulla ja 2000-luvun Suomessa? Voiko energiapuutuotantoa vielä kehittää?

Puu energiateollisuuden raskaassa sarjassa

Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän energiatilaston mukaan, vuodelta 1989, energian kokonaiskulutus oli 1212 petajoulea (petajoulessa on ykkösen perässä 15 nollaa). Siitä oli puuperäistä energiaa 164 petajoulea eli 14 prosenttia.

Puu kuuluu energialähteiden raskaaseen sarjaan. Saimme puusta energiaa esimerkiksi enemmän kuin vesivoimasta (11 %), kivihiilestä (13 %) tai turpeesta (3 %). Määrällisesti puuvoiman lähin kilpailija on ydinvoima 16 prosentin osuudellaan (183 petajoulea). Öljy on edelleen kaikkien muiden energialähteiden edellä. Sen osuus oli 39 prosenttia koko energiakakusta.

Mistä saamme tämän päivän puuenergian? Vain runsas viidennes siitä on perinteiseen lämmitykseen käytettävää polttopuuta. Toinen viidennes tulee teollisuuden polttamasta jätepuusta, kuten kuoresta ja sahauksen hylkypaloista. Yli puolet puuperäisestä energiasta saadaan selluteollisuuden puusta erottamista polttoliemistä: mustalipeästä ja sulfiittiliemestä. Nykyaikainen sellunkeitto on sarja liuotuksia millä paperin raaka-aineeksi menevästä selluloosasta erotetaan puusolujen tukiaines, ligniini. Ligniini on puun energiapitoisin osa; latinankielinen sana lignum tarkoittaa polttopuuta. Ligniini antaa mustalipeälle ja sulfiittilipeälle hyvän polttoarvon.

Ostamastaan raakapuusta metsäteollisuus jalostaa selluksi, paperiksi ja sahaustuotteiksi hiukan yli puolet. Jäljelle jäävä vajaa puolikas ajettiin ennen kaatopaikoille tai laskettiin vesistöihin. Tänään palava jäte jalostetaan energiaksi. Metsäteollisuus on myös energiateollisuutta, se jalostaa noin 20 miljoonaa kiintokuutiota vastaavan puumäärän sähköksi ja prosessihöyryksi.

Energiapuu suurin käyttämätön energiavaramme

Suomen metsissä kasvava puuvarasto on parhaillaan nousussa. Vuonna 1991 ylittyi jo 1900 miljoonan kuutiometrin raja. Puustopääoma kasvaa korkoa 4.2 prosenttia, 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Siitä poistuu hakkuissa ja luontaisesti (lahoaminen, pökkelöityminen, keloutuminen) noin 60 miljoonaa kuutiota vuodessa. Elävä puustomme lisääntyy 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa.

Metsäntutkimuslaitos selvitti 1980-luvun alussa että metsiimme jää korjaamatta, mutta nykypäivän tekniikalla korjuukelpoista pienpuuta ja hakkuutähdettä noin 15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

1990-luvulla tiedämme, että Metsäntutkimuslaitoksen arvio oli varovainen. Vuotuinen, käyttämätön energiapuupotentiaalimme on hyvinkin yli 20 miljoonaa kuutiota (160 petajoulea) jos mukaan lasketaan sekä hakkuutähde että käyttämättömän nettokasvun eneriapuuosuus. Puustopääomaan kajoamatta voisimme 1990-luvulla kaksinkertaistaa energiapuun käytön 1980-luvun tasosta. Energiapuu on runsain käyttämätön luonnonvaramme. Energiapuun tuotanto ratkaisisi energiaongelmamme 1990-luvulla, ja 2000-luvullakin.

Energiapelin viimeinen kierros

Yleisen käsityksen mukaan energiapelin viimeisellä kierroksella ovat vastakkain ydinvoima ja kivihiili. Mutta jos peliin pannaan myös Suomen omat luonnonvarat, viimeisellä kierroksella tulisi olla vain puuvoima vastaan muut voimat. Vastakkain olisivat kotimainen ja tuontitavara, uudistuva ja uudistumaton luonnonvara. Puun poltolla on lisäksi puolellaan ylivoimainen ympäristöetu: se ei lisää ilmakehän hiilidioksidia vaan vähentää sitä.

Mutta ennenkuin energiapuun tuotannon pullonkaulat avautuvat, tarvitaan paitsi energiapolitiikkaa, myös lisätutkimusta. Siihen on nyt Joensuun yliopistossa ja Pohjois-Karjalassa hyvät mahdollisuudet. Siikasalmen maatalousoppilaitokselta yliopistolle vuonna 1992 siirtyvän tilan erääksi tutkimusalueeksi on kaavailtu juuri bioenergiaa, erityisesti energiapuun tuotantoa.

 

Lähde:

Pohjonen, V. 1991. Puuvoima vastaan muut voimat. Artikkeli Näkökulma yliopistolta -palstalla. Karjalainen. 30.9.1991.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset