VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Japani – metsien ja voimallisen metsätalouden maa

FAO:n metsätilastointi vuodelta 2015 paljasti, että Japani on hyvin vahvan hiilimetsänhoidon maa, myös Suomeen verrattuna, katso 

http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270465-maailman-hiilimetsan...

Tämä ei ole sittenkään hämmästyttävää, kun muistelen osallistumistani IUFROn (International Union of Forest Research Organizations) maailmankonferenssiin Japanin Kyotossa vuonna 1981. Konferenssin jälkeen järjestettiin antoisat metsäretkeilyt. Kirjoitin niiden pohjalta sittemmin oheisen artikkelin (lähde).

Japanin viljelymetsätaloudesta ja metsänhoidosta on edelleen opittavaa.

 

*****

 

Suomalaiselle mielikuva Japanista merkitsee tiheään asuttua saarivaltakuntaa, riisivainioita, suurkaupunkeja saasteongelmineen, taloudellista kasvua elektroniikan ihmeiden varjossa. Metsätalousmaana Japani jää sen sijaan usein huomaamatta. Kuitenkin Japani on metsien ja voimallisen metsätalouden maa – monilta osin Suomeen verrattava.

Japanin kokonaispinta-ala on 38 milj. hehtaaria, hieman suurempi kuin Suomen (33 milj. ha). Metsien suhteellinen osuus molemmissa maissa on samaa luokkaa, kaksi kolmasosaa pinta-alasta. Japanissa metsät peittävät 25 milj. ha, meillä vajaat 20 milj. ha.

Metsämaisema Japanissa on perin erilainen kuin Suomessa. Metsät kasvavat lähes poikkeuksetta vuorten rinteillä. Vuorten metsätalous sisältää meille oudon elementin: eroosion torjunnan eräänä metsänkasvatuksen kulmakivenä.

Sademäärä takaa kasvun

Japanissa sataa vettä 1800 mm vuodessa, kolme kertaa meidän vuosisademääräämme verrattuna. Vettä varmasti riittää. Maan itä- ja pohjoisosaan tuovat luoteistuulet Siperiasta runsaat lumet, kun taas länsi- ja eteläosat saavat sateensa Tyyneltä valtamereltä. Sieltä tulevat myös syksyn taifuunit, jotka aiheuttavat kaatosateineen ja tulvineen toistuvia katastrofitilanteita.

Vuotuinen runsas sademäärä on kuitenkin Japanin metsätalouden perusta. Puu kasvaa hyvin kaikkialla saarivaltakunnassa, aina eteläisen Kyushun saaren kapealta subtropiikin kaistaleelta pohjoisen Hokkaidon saaren havumetsiin.

Hyvä kasvu on mahdollistanut metsien säännölliset hakkuut jo vuosisatojen ajan. Japanilainen on tarvinnut puuta perinteisesti temppeleihinsä, taloihinsa ja huonekaluihinsa. Tässä itämainen maku on ollut vaativa: vain havupuu on kelvannut. Havumetsien hoito on kehittynyt Japanissa erityisen korkeatasoiseksi, voimaperäisyydeltään yli sen mihin olemme Suomessa päässeet.

Sugi ja hinoki

Kaksi puulajia on Japanin metsätaloudessa ylitse muiden: sugi (Cryptomeria japonica) sekä hinoki (Chamaechyparis obtusa), molemmat maan alkuperäiseen lajistoon kuuluvia havupuita. Metsänhoidon historia niiden kumpaisenkin osalta ulottuu aina 400-500 vuoden päähän.

Sugipuu on näistä kahdesta kasvuisampi. Sen kasvatuksen päävyöhyke on Japanin meren puolella. Sugipuu kasvaa parhailla mailla 40 vuodessa 22-26 metrin mittaan. Sen puuaineksessa sydänpuu erottuu selvästi punertavana tai tummanruskeana. Tummia sävyjä suositaan rakennusmateriaaleissa ja huonekaluissa.

Sugi on sikäli harvinaislaatuinen havupuu, että se lisääntyy helposti pistokkaista. Pistokkaat leikataan hyvin kehittyneistä 1-2 vuotiaista oksista 30-40 senttimetrin mittaan ja istutetaan keväällä taimitarhaan. Kunhan kastelusta huolehditaan, pistokkaat juurtuvat taimitarhassa hyvin. Pistokastaimet koulitaan ja istutetaan metsään tavallisesti 2 vuoden ikäisinä, 35 cm:n mittaisina. Menetelmä muistuttaa poppelin pistokastaimien kasvatusta lyhytkiertoviljelyssä.

Sugin helppo lisääminen pistokkaista johti jo varhain kauppalajikkeiden syntymiseen, aivan kuten peltokasveilla. Erityisesti Kyushun saarella kasvaa lukuisia yhden lajikkeen metsiä. Lajikenimiä ovat esimerkiksi aya-sugi, boka-sugi tai haraikawa. Kansallisessa metsänjalostusohjelmassa sugi on jo pitkän perinteensäkin puolesta tärkein puulaji.

Toinen tärkeä havupuu, hinoki muistuttaa ulkonäöltään ja kasvutavaltaan sugia, mutta ei ole kuitenkaan yhtä hyväkasvuinen. Hinoki ei kestä taimena lumituhoja. Tämän vuoksi hinkin tyyppialuetta on Japanin Tyynen valtameren puoleinen osa. Hinoki viihtyy sugia paremmin kuivemmilla mailla.

Myös hinoki juurtuu pistokkaana, mutta paljin heikommin kuin sugi. Siksi hinoki viljellään lähes yksinomaan taimina. Hinoki kasvaa parhailla kasvupaikoillaan 40 vuodessa ”vain” 16-18 metrin mittaan, mutta heikommasta kasvusta huolimatta hinoki on nykyään metsänkasvattajalle sugia mieluisampi. Hinoki on nimittäin erityisen haluttua koteihin sisäpaneliksi, ja siksi siitä ollaan valmiit maksamaan sugipuuta paremmin. Hinokin puuaines on vaalean kellertävää, ja sen syyt ovat hitaammasta kasvusta tiheämmässä. Puuta on helppo työstää ja se on hyvin kestävää.

Sugin ja hinokin lisäksi Japanissa kasvatetaan havupuista myös lehtikuusta (pääosin Larix leptolepis) ja mäntyä, joskin vähäisemmässä määrin.

Perustana viljely

Metsänviljely on ollut viime vuosina hyvin voimaperäistä. Tällä erää Japanissa on noin 10 miljoonaa hehtaaria istutettuja metsiä, yli 40 prosenttia kokonaispinta-alasta. Tavoite on nostaa viljelymetsien määrä 12,5 milj. hehtaariin, eli 51 prosenttiin metsä-alasta. Viljelypinta-alasta noin 70 prosenttia on sugia ja hinokia.

Metsänviljely saavutti huippunsa – noin 400 000 hehtaaria vuodessa – jo v. 1960. Alkuperäiset lehtimetsät, jotka muodostuivat useista eri puulajeista, olivat heikkotuottoisia. Ne saatiin jo varhain muutetuksi tuottaviksi havumetsiksi. Sen jälkeen viljelyn vuotuinen tarve on vähentynyt noin puoleen. (Viereisen sivun kaavio kuvaa metsänviljelyn kehitystä Japanissa 1953-1980 – lähde)

Lannoittaen, harventaen ja karsien

Metsänlannoituksen historia Japanissa juontaa aina 1920-luvulle. Jo tällöin metsäntutkijat aavistivat lannoituksen tulevan normaaliksi toimenpiteeksi metsänhoidossa – niin kasvun turvaajana kuin maaperän köyhtymisen torjujana. Erityisen tärkeäksi lannoitus koettiin viljelymetsätaloudessa ilmaston takia, lisääväthän rankat sateet maasta huuhtoutuvien ravinteiden määrää, kun maa on suojaton päätehakkuusta seuraavan metsän sulkeutumiseen.

Metsänlannoitus siirtyi kenttäkokeista käytännön metsiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja tilastoissa näkyvässä laajuudessa vasta 1960-luvun alussa. Huippunsa lannoitus saavutti 1970-luvulle tultaessa, noin 100 000 ha/v. Sen jälkeen vuotuiset lannoitukset ovat alentuneet energian hinnan nousun myötä, niin kuin meilläkin.

Lannoitus on kuitenkin osa sugi- ja hinoki-metsien kasvatusta. Lannoitus on kytketty muihin hoitotoimiin, harvennushakkuisiin sekä puiden karsintaan. (Alla olevassa asetelmassa on esimerkki sugi-puiden hoito-ohjelmasta – lähde).

Lannoitus sisältää toiseksi viimeistä kertaa lukuun ottamatta typen lisäksi myös fosforin ja kalin; kaksi ensimmäistä kertaa ovat taimilannoituksia. Lannoituksen voimakkuus: lähes 700 kiloa typpeä kiertoajan kuluessa, on aivan toisella tasolla kuin meillä.

Toinen merkittävä metsänhoidollinen ero on taimikon alkutiheydessä. Se on kaksi kertaa suurempi kuin meillä. Metsiköiden kasvatus huomattavan tiheinä on tyypillistä Japanissa.

Karsinta, mikä Suomessa tekee tuloaan, on Japanissa normaali metsänhoidon toimenpide. Puut karsitaan useaan, 4 jopa 6 kertaan ennen päätehakkuuta. Tämänkin toimenpiteen takaa löytyy makutottumus, sillä oksattomien pylväiden kysyntä kotien sisustusmateriaaliksi on kova. Erityisesti lankkujen kokoluokat 10,5 cm ja 12,0 cm ovat hyvin haluttuja. Mikäli ne ovat oksattomia, hinta on sugilla viisinkertainen, hinokilla jopa 7-8 kertainen oksaiseen tavaraan verrattuna. Tällainen hintatason ero ja lyhyt kiertoaika ohjaavat karsintaryhmät sugi- ja hinokimetsiköihin. Laadun vaalimisesta ja sen tuottamista tuloksista Japanin metsätaloudessa on vankka näyttö.

Metsät kasvavat määrällisestikin. Esimerkkitapauksessa (lähde) sugipuun kiertoaika on vain 30 vuotta (tavoitteena pikkutukki), mutta päätehakkuussa saadaan – aikaisempien harvennusten lisäksi – 520 kuutiota. Se on mahdollista vain tehokkain hoitotoimenpitein.

Riittääkö puu sittenkään?

Puu kasvaa Japanissa hyvin ja sitä myös hakataan tällä erää saman verran kuin Suomessa eli noin 50 milj. kuutiometriä vuodessa. Metsänviljely- ja hoito-ohjelmien tavoitteena on nostaa vuotuisten hakkuiden tasoa siten, että 2000-luvun ensimmäisellä neljänneksellä nykytaso olisi kaksinkertaistunut 113 milj. m3:iin/v. Japanilaisen tehokkuuden tuntien tähän varmaan päästäänkin.

Mutta riittääkö puu sittenkään? Kilvan metsänviljelyalojen kanssa kasvaa tilastoissa nimittäin maan väkiluku, joka on jo yli 110 miljoonaa henkeä. Metsää on asukasta kohti vain 0,23 ha, kun sitä esimerkiksi Suomessa on 20-kertaisesti.

Japanilaisen metsänhoidon hyvistä tuloksista huolimatta puu ei yksinkertaisesti riitä kasvavalle väestömäärälle. Kun maan omavaraisuus puun osalta oli vielä 1960-luvun puolivälissä 70 prosenttia, on se alentunut 1980-luvulla 30 prosenttiin. Pääosa Japanin tarvitsemasta raakapuusta laivataan jo tänä päivänä ulkomailta – tulevaisuudessa ilmeisesti yhä enemmän.

 

Lähde:

Pohjonen, V. 1984. Japani - metsien ja voimallisen metsätalouden maa. Teollisuuden Metsäviesti 1984/2:16-19. (lataa PDF:  http://pohjonen.org/veli/vprefs/1984/1984%2005%2008%20Pohjonen%20Japani%... )
  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Nyt ymmärrän, miksi Suomesta viedään puuta Japaniin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Heh, Suomesta viedään oikeasti hirsitaloja ja niiden aihioita sekä saunoja Japaniin. Japanin selluteollisuus saa raaka-aineensa Hokkaidon ja Pohjois-Honshun metsistä sekä muualta Aasiasta tuotetusta eukalyptuksesta. Hyvin suuri osa Japanin paperiteollisuudesta kuitenkin perustuu siistattuun kierrätyskuituun, eli suomeksi sanottuna jätepaperiin.

Japanin saaret muodostavat pitkälti Suomen kokoiseen alueeseen rinnastettavan maapinta-alan ja Japanin 130 miljoonaa ihmistä asustelevat pääasiassa vain sen muutamilla rantakaistaleilla, jotka muodostavat vuoristoisessa saariryhmässä asumiskelpoisia alankoja. Suurin asutuskeskittymä on Honshun saaren kaakkoisosassa, jossa Kanton tasangolla asustelee noin 50 miljoonaa ihmistä. Heistä yhteen kasvaneen Tokion, Kawasakin ja Yokohaman metropolialueella yli 30 miljoonaa.

Suurin osa Japanista on vuoristoa, jossa kasvaa melko kitukasvuista metsää huonossa ja osin tuliperäisessä maaperässä. Vuorten laaksoissa ja meren rannan alangoilla harjoitetaan sitten riisin viljelyä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset