VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Energiametsien viljelyn vauhdikas alku

Energiametsän viljely syntyi käsitteenä 1970-luvun lopulla. Siihen vaikuttivat vuosikymmenen kaksi öljykriisiä. Ne nostivat öljyn maailmanhinnan korkeimmillaan yhdeksänkertaiseksi vuosikymmenen alun pohjahintaan verrattuna. Puusta ja ylipäänsä biomassasta saatava energia palasi Suomen energiapolitiikkaan.

Energiametsien kenttäkokeilut ja käyttötutkimus olivat luonteva jatko 1970-luvun puolivälissä päättyneelle Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden Rahaston (SITRA) lyhytkiertopuun kasvatus- ja käyttöhankkeelle. Tämä hanke tavoitteli lisää raaka-ainetta selluteollisuudelle. Öljykriisin jälkeen oli tavoiteltava lisää uusiutuvaa, kotimaista energiaa.

Energiametsän kasvatus (Energiskogsodling) kehittyi samaan aikaan myös Ruotsissa. Uppsalan yliopistossa käsitteen loi suomalaistaustainen, Helsingin yliopistossakin opettanut professori Gustaf Sirén. Yhteistyö Ruotsin kanssa oli alusta alkaen tiivistä.

Suomessa energiametsien peltoviljelyn vaikutusvaltaisin puolestapuhuja oli Maataloustuottajain Keskusliiton (MTK) entinen puheenjohtaja, ministeri Veikko Ihamuotila. Hän puuttui keväällä 1977 maatalouden ylituotanto-ongelmia käsitelleessä esitelmässään lyhytkiertoviljelyyn. Ihamuotila katsoi kansantaloutemme kannalta järkeväksi poistaa ylimääräistä peltoalaa elintarvikkeiden tuotannosta muuttamalla se lyhyen kiertoajan energiametsäksi. Hän suositteli lyhytkiertoviljelyn mahdollisuuksien pikaista selvittämistä maassamme.

Ihamuotilan vahva kannanotto vaikutti siihen, että ministeri Johannes Virolainen päätti asettaa Suomeen Energiametsätoimikunnan. Sen puheenjohtajaksi tuli Energiapolitiikan neuvostossa puuenergian jo esille ottanut professori Olavi Huikari. Muita jäseniä olivat professori Pentti Hakkila, ylijohtaja Tapio Korpela, metsäneuvos Kaino Tuokko, tohtori Timo Korpela, lisensiaatti Kalevi Karsisto, metsänhoitaja Pekka Airaksinen ja yliasiamies Pentti K. Vilppula.

Energiametsätoimikunta teki marraskuussa 1977 retkeilyn Ruotsiin Studsvikin ja Bogesundin koeasemille, jotka sijaitsevat Tukholman tuntumassa. Toimikunta halusi tutustua Gustaf Sirénin energiametsäkokeisiin ennen kuin suomalaiset kenttätutkimukset käynnistetään. Toimikunta oli erityisen kiinnostunut nopeakasvuisten, peltomaille valittujen pajulajien ja – lajikkeiden kasvusta.

Retkeilyllä mukana ollut Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja otsikoi 15. marraskuuta 1977, että ”Ruotsin energiametsissä vuotuinen kasvu jo 75 m3/ha”. Kasvulukema herätti Suomessa vilkkaan keskustelun, josko uutisessa saattaisi olla painovirhe tai vaikkapa kymmenysvirhe. Lehti joutui vahvistamaan uutisensa seuraavassa numerossaan 17. marraskuuta toteamalla, että ”esitetyt luvut ovat paikkansa pitäviä ja ne on todella saavutettu prof. Gustaf Sirenin kokeissa”.

Ruotsin retkeilyn kokemusten jälkeen Energiametsätoimikunnan pani energiametsien tutkimuksen vauhtiin. Toimikunnan tärkein tehtävä oli ohjata Eduskunnan aiheeseen myöntämää rahoitusta. Rahoitus kanavoitiin 1978 Metsäntutkimuslaitoksessa alkaneeseen, kymmenvuotiseksi suunniteltuun PERA-projektiin (Puu Energian Raaka-Aineena). Toimikunnan merkittävin suositus ja saavutus oli Kannukseen vuonna 1979 perustettu Energiametsäkoeasema. Energiametsien viljelyn tutkimus käynnistyi siellä vauhdikkaasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset