VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Kasvuturpeen vienti Afrikkaan esillä yli 40 vuotta sitten

Euroopan unioni paalutti vuonna 2011 suomalaisen luonnonvara turpeen luokkaan ”hitaasti uusiutuva”. Siinä mielessä luokittelu on sanahelinää, että polttoaineena turve on rinnastettu jo pitkään kivihiileen. Molemmista tulee päästökauppaa tarvitsevaa, ilmakehää lämmittävää hiilidioksidia.

Lähes kaikki vaaleja käyvät puolueet ovat yksimielisiä siitä, että polttoturpeen käyttö on ilmastosyistä lopetettava lähipitäen samaan tahtiin kuin kivihiilen käyttö. Turpeen muut käyttömuodot voinevat silti jatkua kunhan soiden monimuotoisuudesta eli biodiversiteetin säilymisestä huolehditaan. Turpeen muista käyttömuodoista ei saisi tulla ilmastovaikutustakaan.

Koko maa-alastamme on turvemaita 9,2 miljoonaa hehtaaria. Aichin kansainvälisen biodiversiteetin säilymistä koskevassa sopimuksessa olemme luvanneet suojella kaikista biotyypeistämme 17 prosenttia. Soiden suojelun osalta olimme vuonna 2013 tasolla 12,3 prosenttia.

Suojelun on edettävä lupaamaamme 17 prosenttiin, mutta sen jälkeen voimme luonnon monimuotoisuuden puolesta hyödyntää soista 83 prosenttia eli 7,6 miljoonaa hehtaaria. Valtaosa siitä on jatkossakin ojitettua metsää. Nyt metsäojitettuja turveperäisiä maita on 4,8 miljoonaa hehtaaria.

Turvemaiden monikäytössä on jatkossa mittavia mahdollisuuksia. Vapo –yhtiö etsii niitä parhaillaan. Monikäytön ykkönen on pitkään ollut kasvuturve. Nyt mukaan on tullut muun muassa aktiivihiili tai ylipäänsä biohiilen sukuiset tuotteet. Näiltä kaikilta odotetaan myös vientiä.

Kasvuturpeen osalta ensimmäisen mittavan vientiajatuksen esitti Turveruukki Oy:n perustaja Sakari Pekki. Turveruukissa kävi keväällä 1977 vierailulla silloinen ulkoministeri Keijo Korhonen. Yhteistyössä Oulun yliopiston Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen kanssa ministerille laadittiin ehdotus suomalaisen kasvuturpeen viennistä kehitysapuna Afrikkaan. Sakari Pekki esitteli ehdotuksen kehitysavustakin vastaavalle ministeri Korhoselle.

Kohdemaaksi esitettiin silloin tulevana Afrikan leipäkorina pidettyä Sudania. Sudanin vähäsateisten seutujen maaperä ja maatalous tarvitsivat jo silloin huokoista, vettä imevää kasvuturvetta.

Sakari Pekin ehdotus lienee ollut aikaansa edellä. Kasvuturpeen vienti ei vielä Afrikkaan käynnistynyt, ei ensin ehdotettuna kehitysapuna eikä myöhemmin vapaassa kaupassakaan.

Suomalaista kasvuturvetta viedään tänään kuitenkin maailmalle, etupäässä Eurooppaan. Maailmanlaajuisesti kasvuturpeen markkina on luokkaa 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se on kaksi kertaa Suomen viime aikojen vuosituotanto.

Kun kasvuturpeelle löytyy ilmastorooli, maaperän hiilen varastona ja viljelykasvien juurista tulevan humuksen lisääjänä, kasvuturpeen viennille tulee uutta pontta. Sakari Pekin ehdotusta viedä kasvuturvetta Afrikan maatalouden hyväksi voi edelleen pohtia. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset