VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Puuenergian paluu

  • Kuva 1. Öjyenergian ja puuenergian osuus Suomessa vuodesta 1970
    Kuva 1. Öjyenergian ja puuenergian osuus Suomessa vuodesta 1970
  • Kuva 2. Puuenergian käyttö Suomessa vuodesta 1970, yksikössä Terawattituntia vuodessa
    Kuva 2. Puuenergian käyttö Suomessa vuodesta 1970, yksikössä Terawattituntia vuodessa

Polttopuu, tavallisimmin klapeina ja pilkkeinä oli tärkein energialähteemme vielä ennen sotia ja heti sotien jälkeenkin. Mutta sitten mukaan tuli alati halventuva ulkomainen polttoöljy. Saimme ylipäänsä öljystä (mukana liikenne) kaikesta energiasta enimmillään 61 prosenttia vuonna 1973. Puuenergian osuus oli vastaavasti 20 prosenttia (kuva 1).

Mutta samana vuonna öljyn maailmanmarkkinat sekosivat, kun Israelin ja naapurimaiden välillä syttyi Jom kippur sota. Raaka-öljyn hinta moninkertaistui. Öljyttömissä maissa kuten Suomessa ja Ruotsissa heräsi huoli kansallisesta huoltovarmuudesta. Puuenergia nostettiin takaisin pöydälle.

Suomessa metsäalan tiedemiehistä asian vahvin puolesta puhuja oli Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari. Ministeri Johannes Virolainen nimitti Huikarin kansalliseen energiapolitiikan neuvostoon. Virolainen piti 1970-luvun neuvostoa liian yksipuolisesti ydinvoimaa ajavana, ja halusi neuvostolta muitakin vaihtoehtoja.

Huikari sai, eräänlaisena ydinvoiman kompromissina neuvoston puoltamaan ehdotustaan että Metsäntutkimuslaitoksen tulisi saada eduskunnalta erityisrahoitus uuden sukupolven puuenergian tutkimukseen. Huikari vei neuvoston puoltopaperin Virolaiselle. Virolainen järjesti eduskunnan lisäbudjetin kautta rahoituksen kymmenvuotiseen hankkeeseen nimeltä Puu Energian Raaka-Aineena (PERA-projekti).

Varmistaakseen että puuenergian tutkimusrahoitus ei hallitsemattomasti leviä tieteellisesti laaja-alaisessa Metsäntutkimuslaitoksessa, ministeri Virolainen nimitti 1977 PERA-hanketta valvomaan erillisen Energiametsätoimikunnan. Professori Huikari toimi sen puheenjohtajana. PERA-valvonnan lisäksi Energiametsätoimikunta jätti maa- ja metsätalousministerille kaksi mietintöä.

Ministeri Virolaisen, professori Huikarin ja Energiametsätoimikunnan toimet käynnistivät maassamme historiallisen muutoksen. Vielä 1960-luvulla historiaan jo lopullisesti vaipuneeksi luultu puuenergia kääntyi uuteen nousuun. Nousu on jatkunut miltei suoraviivaisesti nykyaikaan saakka (kuva 2). Suhteellisesti nopein nousu tapahtui 1990-luvulla. Viidennen ydinvoimalan luvan kaatuminen eduskunnassa 1992 lienee vaikuttanut osaltaan puuenergian nousuun.

Merkittävin muutos tapahtui metsäteollisuudessa. Uuden sukupolven puuvoima ei tarkoita pelkästään klapeja tai pilkkeitä, eikä paljolti metsähakettakaan. Nykyään 80 prosenttia puuenergiasta saadaan metsäteollisuuden sivuvirroista: kuoresta, purusta, hukkapaloista ja ligniinistä.

Juuri metsäteollisuuden ansiosta puuvoima ohitti öljyvoiman ja palasi maamme perusvoimaksi, energian ykköseksi. Se tapahtui vuonna 2012. Sekä öljystä että puusta saatiin silloin 24 prosenttia. Kehitys on jatkunut. Vuonna 2018 puusta saatiin 25 prosenttia ja öljystä 22 prosenttia. Kiihtyvä ilmastokamppailu takaa sen, että puuenergian osuuden on noustava edelleen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset