VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Etelä-Sudanin itsenäistymisessä tarvittiin myös meidän apuamme

  • Sudanin sisällissodan jälkeisen pakolaisleirin vesihuoltoa paikassa Ad Damazin, 11.5.2005.
    Sudanin sisällissodan jälkeisen pakolaisleirin vesihuoltoa paikassa Ad Damazin, 11.5.2005.

Perinteinen Sudan oli entisaikaan pinta-alaltaan Afrikan suurin maa. Vielä 1970-luvulla Saharan aavikoilta riittävän sateisille Sahelin seuduille ulottuvasta maasta oli haave kehittää arabimaiden leipäkori.

Haave ei kuitenkaan toteutunut. Sahelin seuduilla asuvat kristinuskoiset heimot vierastivat Sudanin hallituksen tavoitetta ulottaa islamilaiset šaria-lait koskemaan myös heitä. Sudan ajautui kymmeniä vuosia kestäneeseen sisällissotaan maan etelä- ja pohjoisosien välillä.

Lopulta sisällissota koki ratkaisevan käänteen, vuonna 2005. Etelä-Sudanin Kansanvapautusarmeijaksi nimetty eteläinen osapuoli ja Sudanin hallitus solmivat rauhansopimuksen 9.1.2005.

Sopimuksen ytimessä oli kuuden vuoden välivaihe, tammikuuhun 2011 asti. Sen jälkeen Etelä-Sudanin väestön oli määrä päättää kansanäänestyksellä, haluaako se todella Etelä-Sudanista itsenäisen vai haluaako se palata yhtenäisen Sudanin valtioon.

Länsimaat pitivät rauhansopimusta hauraana. Aikaisemmat Afrikan maiden levottomuuksien, tulitaukojen ja rauhansopimusten kokemukset viittasivat siihen, että sudanilainen rauha rikkoutuu kuuden vuoden mittaisen välivaiheen aikana. Vuoden 2011 kansanäänestyksen toteutumiseen ei uskottu, ellei tapahtumien kulkua tueta kansainvälisin toimin.

Jotta vuosien päästä tulevan kansanäänestys varmistuisi, joukko läntisiä avunantajamaita (sekä lisäksi Egypti) kokoontui huhtikuussa 2005 yhteiskokoukseen Norjan Osloon. Kokouksen tavoitteena oli sitouttaa avunantajamaita rahoittamaan kehitysavun hankkeita sekä pohjoiseen että eteläiseen Sudaniin.

Hankkeiden tuli olla riittävän mittavia. Sekä alueiden hallinto- ja virkamiesten että tavallisen kansan kiinnostus ja toimeliaisuus haluttiin siirtää sisällissotaan johtaneesta riitelystä alueita taloudellisesti kehittävään, rauhantahtoiseen ja köyhyyttä vähentävään kehitysyhteistyöhön.

Sekä pohjoiselle että eteläiselle Sudanille oli määrä kerätä merkittävät määrät hankerahaa. Sen avulla rauhan haluttiin säilyvän ainakin kuuden vuoden siirtymäjakson ajan. Mieluusti rauha olisi saanut jatkua pysyvänä vuoden 2011 kansanäänestyksen jälkeenkin.

Yhteensä 15 maan tai tahon (Hollanti, Norja, Englanti, Ruotsi, Saksa, Tanska, Suomi, Italia, Islanti, Kreikka, Kanada, Espanja ja Egypti, EU ja Maailmanpankki) edustajat kokoontuivat eräänlaiseen Oslon pokeripöytään. Kullakin edustajalla oli valtuus sijoittaa peliin tietty määrä dollareita tai euroja. Suomen edustajalla oli valtakirja viiteen miljoonaan euroon.

Istunto oli onnistunut. Kehitysavun rahaa pöydässä istuneet lupasivat yhteensä 500 miljoonaa dollaria vastaavan määrän. Maailmanpankki antoi poikkeuksellisen 10 miljoonan dollarin avustuksen. Maailmanpankki piti uuden valtion luomisen mahdollisuutta niin ainutlaatuisena ja tärkeänä, että se tuli mukaan omalla, voittovaroista keräämällään lahjarahalla, ei siis normaalilla luotolla.

Suomi sitoutui Sudanin rauhankehitykseen ja Etelä-Sudanin kansanäänestyksen varmistamiseen viidellä miljoonalla eurolla, koko summalla mihin edustajallamme oli valtuus. Raha käytettiin sittemmin, vuonna 2010 alkaneeseen Itäisen Niilin alueiden vesivarojen hallinnan hankkeeseen (Eastern Nile Watershed Management Project).

Uuden Afrikan valtion luomisketjun varmistaminen on yksi merkillisimpiä kehitysavun hankkeitamme. Hankkeen ensimmäinen tavoite onnistui sataprosenttisesti. Kuuden vuoden välijakso 2005-2011 edettiin ilman sisällissodan mittaisia selkkauksia. Etelä-Sudanin asukkaiden kansanäänestys pidettiin tammikuussa 2011. Kun asukkaista 99 prosenttia kannatti itsenäistymistä, pohjoisempi Sudan hyväksyi sen välittömästi.

Mutta mitä tapahtui vuoden 2011 jälkeen itse Etelä-Sudanin alueella? Tuskin yksikään Oslon 2005 pokeripöydässä istunut kehitysavun virkamies osasi sitä ennustaa. Etelä-Sudanin sisällä syttyi osin poliittisesta valtapelistä johtuva heimojen välinen sotiminen.

Syyskuussa 2018 Etelä-Sudanissa oli kuitenkin päästy ”pysyvään” tulitaukoon. Silloin arvioitiin, että maan omassa sisällissodassa ehti kuolla ainakin 383 000 ihmistä.

Olisiko Oslon 2005 pokeripöydässä pitänyt sittenkin sijoittaa uuden valtion itsenäistymisen hankkeeseen vielä enemmän kuin silloiset 500 miljoonaa dollaria?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jjrposti kuva
Jari Räihä

Kyllä. Ehdottomasti. En usko, etteikö tarvita enää montaakaan kymmentä tuhatta miljardia kehitysapua pohjoismaisista kukkaroista, kun rauha jo saavutetaan v 2250.
Anteeksiannettakoon yltiöpäinen optimismini.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Sudanin kahtiajako oli entisten läntisten siirtomaaisäntien operaatio. Syyksi riitti islamismin viha ja kristittyjen asemalla ratsastaminen.

Sudanin jaon tuloksena synnytetty Etelä-Sudan on sekin nyt hajonnut kahteen osaan ja koko Sudanin sota on nyt Etelä-Sudanissa.

Pelin henki on nykyisin Afrikassa se, että jos entiset siirtomaaisännät eivät pysty hallitsemaan tiluksiaan, ne lähettävät sinne sotajoukkonsa. Jos sekään ei toimi, valtiot jaetaan kahtia.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Valitettavasti afrikkalainen kulttuuri on sellaista, ettei kahta eri heimoon ja kulttuuriin kuuluvaa henkilöä voi sovittaa samaan huoneeseen ilman riidan syntymistä. Tämä siis valtiosta riippumatta.

Sijoitettuna Suomen kartalle tämä tarkoittaisi sitä, että jokainen Suomen heimo, jolla tarkoitetaan uusmaalaisia, varsinaissuomalaisia, hämäläisiä, karjalaisia, savolaisia, lappalaisia jne. olisi jatkuvasti tukkanuottasilla keskenään ja joka läänistä löytyisi oma sissiliike, joka tekisi kepposia muille.

Tämä aiheuttaisi sen, että olisimme kehitysmaa alta aikayksikön, koska jonkun heimon leopardihatut ja eliitti hyödyntäisivät valtion tuotot muiden purressa pettuleipää pimeässä torpassaan ja tehdessä käytännössä orjatyötä valtaapitäville parin euron päiväpalkalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset