VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Kestävän metsätalouden käännekohta Etiopiassa

  • Kuva 1. Etiopian ylänkömaan luonnonmetsää, kirkkometsää koptikirkon ympärillä, paikassa Amhara, Sekela
    Kuva 1. Etiopian ylänkömaan luonnonmetsää, kirkkometsää koptikirkon ympärillä, paikassa Amhara, Sekela
  • Kuva 2. Etiopialainen pienviljelijä esittelee saamaansa maakirjaa, paikassa Amhara, Zefie
    Kuva 2. Etiopialainen pienviljelijä esittelee saamaansa maakirjaa, paikassa Amhara, Zefie

”Sen verran maata kuuluu viljelijälle, kuin hän pystyy itse kyntämään, istuttamaan, hoitamaan ja sadoltaan hyödyntämään” (John Locke 1690, Sect 32.)

Etiopian metsätalous oli kestämättömässä tilassa satoja, jopa tuhansia vuosia. Puuta hakattiin enemmän kuin metsä kasvoi. Kestämätön metsätalous johti maaperän köyhtymiseen, eroosioon, kun ravinnepitoinen pintamaa huuhtoutui Siniseen Niiliin. Niilin alajuoksun, Egyptin maatalous perustui tähän luonnon ravinnekiertoon jo pari tuhatta vuotta sitten.

Pääosa Egyptin saamista hyötyravinteista on aina tullut Etiopian ylämaiden metsämaasta. Kaikesta Niilin kuljettamasta sadevedestä noin 80 prosenttia tulee Sinisen Niilin haarasta. Loput 20 prosenttia tulee Valkoisen Niilin haarasta.

Vaikka Etiopian ylänkömaalla sataa edelleen metsien kannalta riittävästi (1200-1500 millimetriä vuodessa), luontaisia metsiä ei maassa juuri kasva. Historioitsijat ovat selvittäneet, että maa oli laajalti metsätön jo 1600-luvulta alkaen. Luontaisia metsiä ei ole maassa kasvanut yli 15 prosentin osuudella maa-alasta, aikana miltä historiallista tietoa on löytynyt.

1900-luvun lopussa Etiopian luontaisten metsien osuudeksi arvioitiin enää yksi prosentti maa-alasta. Ainoat kestävästi kasvavat luontaiset metsät löytyvät eri puolille maata levittäytyneiden koptikirkkojen ympäriltä (kuva 1). Näitä, pyhiä kirkkometsiä on kaikkiaan 35000 kappaletta. Kirkkometsälöt ovat kooltaan 1,6 – 100 hehtaaria.

Keisarikauden aikoihin Etiopian maanomistus ja metsätalous olivat yhdistelmä valtionmaita ja feodaalioikeuksia. Pohjois-Etiopiassa tyypillisiä olivat valtionmaat, joiden käyttöön paikallisilla asukkailla oli käyttöoikeus. Sitä voi verrata suomalaiseen poronhoitoon kuuluvaan metsän käyttöoikeuteen. Etelä-Etiopiassa keisarit olivat jakaneet mittavia maa-alueita sotiensa upseereille. Upseerit vuokrasivat maitansa eteenpäin paikallisille asukkaille, feodaaliperiaatteella.

Keisarikauden jatkunut käyttöoikeuden ja feodaalijärjestelmän yhdistelmä oli tuhoisa Etiopian luonnonmetsille. Metsien häviö jatkui aina vuoteen 1974, kunnes viimeinen keisari Haile Selassie syöstiin vallasta. Hallinnon otti kommunistinen Derg-puolue (suomeksi: ”Komitea”).

Kautensa alussa Dergillä oli paikallisia asukkaista rauhoittava iskulause: ”Maa kuuluu kyntäjälle ”. Se muistutti John Locken oppia vuodelta 1690. Ensimmäistä kertaa Etiopian pienviljelijöille heräsi toivo päästä maanomistajiksi.

Dergin lupaus ei kuitenkaan toteutunut. Derg päinvastoin kansallisti kaikki maat. Kenellekään ei Dergin aikana annettu maanomistusta.

Etiopia koki toisen vallankumouksen vuonna 1991. Meles Zenawin johtama kansanrintama kaappasi vallan Dergiltä. Paikallisia pienviljelijöitä muutos ei aluksi koskettanut. Myös Meles Zenawi oli ideologialtaan sosialisti. Hän ei halunnut jakaa valtion maita pienviljelijöille. Meles Zenawi pelkäsi että suurmaanomistajat kaappaavat pienviljelijöiden maat ennen pitkää.

Vuonna 1997 Meles Zenawi kuitenkin taipui maanhallinnan kokeiluun osavaltion tasolla niin, että pienviljelijälle ja hänen perillisilleen taattiin pysyvä oikeus viljellä tiettyä palstaa. Kokeilu laajeni edelleen 2004, kun kehitysavun antajamaat (muun muassa Ruotsi) asettivat maataloushankkeidensa ehdoksi jonkin asteen maanhallinnan mikä oli pienviljelijöille taattava.

Lopullisesti Meles Zenawi taipui maauudistukseen vuonna 2006. Hän oli kutsunut perulaisen taloustieteilijä Hernando de Soton konsultiksi, opastamaan miten edetä maauudistuksessa ja maakirjoissa. He kävivät läpi neljän tunnin istunnon.

Hernando de Soto sai lopulta Meles Zenawin vakuuttuneeksi maauudistuksen eduista. Konsultointina käyty neuvottelu lienee yksi taloushistorian tehokkaimpia. Ainakin se oli käänteentekevä Etiopian metsätaloudelle.

Maauudistuksen kehyksiksi tulivat seuraavat. Paikallinen pienviljelijä saa valtiovallan sinetöimällä maakirjalla pysyvän hallintaoikeuden viljelemäänsä palstaan (kuva 2). Maakirja kertoo alueen paikan, pinta-alan ja naapurit. Hallintaoikeus periytyy suvussa, mutta hallintaoikeutta ei voi myydä.

Virallisesti valtio omistaa edelleen maan; viljelijällä on vain pysyvä hallintaoikeus. Varsinaisesta maanomistuksesta järjestelmä poikkeaa siinä, että esimerkiksi pankit eivät hyväksy tällaista maakirjaa lainan vakuudeksi. Jos maata ei voi myydä, pankki ei voi sitä poikkeustilanteessa pakkolunastaakaan. 

Metsätaloudelle etiopialainen maakirja on sen sijaan riittävä. Kun viljelijä istuttaa palstalleen puita, hän on varma että hän tai hänen perillisensä saa kaataa puut omaksi hyödykseen tai myyntiin. Vanhassa järjestelmässä valtio virallisesti omisti kaikki puut, ja periaatteessa jokaisen puun hakkuuseen tarvittiin valtion lupa. Järjestelmä ei tietenkään toiminut. Luvattomia hakkuita oli mahdoton valvoa. Metsät hupenivat.

Etiopian pienviljelijät tykästyivät 2000-luvun maauudistukseen ja halusivat maakirjat viljelmilleen. Maailmanpankki laski, että vuoden 2008 lopussa maakirja oli kirjoitettu yli 20 miljoonalle palstalle. Ne kuuluivat noin 6 miljoonalle pienviljelijäperheelle, eli joka toiselle etiopialaiselle viljelijälle. Maailmanpankki ei tunne historiansa ajalta toista näin nopeaa maauudistusta.

Metsänviljelylle nopea maauudistus antoi melkoisen sykäyksen. Se näkyi kolmella tapaa. Puun taimien kasvatus viljelijöiden omilla tiloilla lähti vauhtiin. Vuoden 2010 tasolla 95 prosenttia metsänviljelyn taimista tuli pientilojen omilta tarhoilta. Loput taimista tulivat valtion ja eri järjestöjen sekä kehitysavun metsähankkeiden taimitarhoilta.

Toiseksi, pienviljelijät ottivat puiden istuttamisessa maassaan johtoaseman. Esimerkiksi vuonna 2009 Etiopiassa oli istutusmetsiä yhteensä 0,972 miljoonaa hehtaaria (valtion, yhteisöjen ja pienviljelijöiden mailla). Jo eniten puita istuttaneessa Amharan osavaltiossa pienviljelijöiden istuttamia metsiä oli 0,639 miljoonaa hehtaaria. Se oli 65 prosenttia Etiopian koko istutusmetsien alasta.

Kolmanneksi, pienviljelijöiden vauhdittama metsänistutus nosti Etiopian maapallon metsänviljelyn kolmoseksi. YK aloitti vuonna 2006 eri maiden välisen metsänistutuskilpailun, niin sanotun miljardin puun kampanjan. Vuoden 2016 tasolla kilpailua johti Kiina (2,8 miljardia istutuspuuta) ja kakkosena oli Intia (2,1 miljardia). Kolmosen, Etiopian, istutettujen taimien määrä oli 1,7 miljardia. Euroopan maista parhaimmaksi (maapallon kuutonen) pääsi Ranska, 723 miljoonalla taimellaan.

Metsätalouden osalta Etiopian pitkään odotettu maauudistus kannatti. Ikivanhan pitkän keisarikauden seurauksena lähes metsättömään tilaan joutuneella maalla on käännekohta, kestävän metsätalouden käännekohta. Siinä on keskeinen osansa John Locken vuonna 1690 viitoittamalla linjalla. 

 

 

Lähteitä

https://books.google.fi/books?id=1ddEAAAAQBAJ&pg=PA186&lpg=PA186&dq=John...

https://www.wikiwand.com/en/Blue_Nile

https://www.wikiwand.com/en/Billion_Tree_Campaign

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset