VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Sudanin peltometsäviljely meni kyliin

  • Meskiitti on Sudanin peltometsäviljelyn lupaavin puu, se mm. pysäyttää parhaiten vyöryviä hiekkadyynejä.
    Meskiitti on Sudanin peltometsäviljelyn lupaavin puu, se mm. pysäyttää parhaiten vyöryviä hiekkadyynejä.

Peltometsäviljely alkoi kehittyä nykyisessä muodossaan vuonna 1978, kun Kenian Nairobiin perustettiin kansainvälinen alan tutkimuskeskus ICRAF (International Council for Research in AgroForestry). Suomi oli ajatuksessa heti mukana, kun Sudaniin rahoitettiin kehitysavun varoillamme mittava metsähanke. Sen käytännön toteutuksesta vastasi Enso Forest Development, metsäyhtiömme silloinen kansainvälisen konsultoinnin osasto.

Nyt, 30 vuoden kuluttua voi todeta, että Sudanin metsähanke oli peltometsäviljelyn ja siihen kuuluvan taimituotannon osalta aikaansa edellä. Valitettavasti edelläkävijän hanke jouduttiin äkkiä pysäyttämään 1990-luvun alussa, kun kansainväliset avunantajamaat suivaantuivat Sudanin levottomuuksiin ja niihin liittyneisiin ihmisoikeuksien rikkomuksiin.

Peltometsäviljely on saanut 2010-luvulla uutta puhtia, ilmastopuhtia. Varttuneiksi rungoiksi kasvaviin puulajeihin perustuva peltometsäviljely tulee olemaan osa Sahelin vyöhykkeen hiilimetsänhoitoa. Se on jatkoa jo käynnistyneelle Afrikan Vihreä Muuri –hankkeelle, mikä ulottuu mantereen yli lännestä itään.

Toimiessani ulkoministeriön metsäneuvonantajana (1989-1990) kirjoitin peltometsäviljelyn varhaishankkeestamme artikkelin, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 31.3.1990. Silloisista kokemuksistamme voisi olla opiksi myös 2020-luvun Sahelin ja Saharan hiilimetsänhoidolle. Alla teksti hieman päivitettynä.

*****

Sudan ja Suomi aloittivat metsäalan kehitysyhteistyön 30 vuotta sitten. Neuvottelu- ja sopimusvaiheen päätyttyä loppuvuodesta 1979 kaksi kehitysapuvaroin palkattua suomalaista metsäasiantuntijaa matkasi Sudaniin. Heidän tavoitteenaan oli paitsi tutkailla Sudanin metsätalouden mahdollisuuksia ylipäänsä, käynnistää aavikoitumisen torjuva metsitys Sahelin vyöhykkeeseen kuuluvassa Valkoisen Niilin maakunnassa, kolmesataa kilometriä maan pääkaupungista Khartumista etelään.

Valkoisen Niilin maakunta kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Sana Sahel on arabiaa ja tarkoittaa rajaa, hiekkaerämaan ja savannimetsän välistä rajavyöhykettä, joka kulkee Saharan etelälaitaa Afrikan poikki.

Istutettavien metsien tuli hoitaa ympäristöä, tuottaa arabikumia ja kasvaa polttopuuta. Arabikumi on paikallisesta akaasiasta (Acacia senegal) kerättävää pihkaa. Puuvillan ohella se on Sudanin tärkeimpiä vientituotteita. Länsimaiden elintarviketeollisuus käyttää arabikumia makeisiin.

Polttopuu kuului 1970-luvun lopulta lähtien metsäohjelmien vakiotavoitteisiin. Sahelin tärkein viljeltävä polttopuulaji on meksikolainen palkopuu, meskiitti (Prosopis juliflora). Paitsi polttopuuta meskiitistä voi korjata karjalle rehua: lehdeksiä ja palkoja.

Metsänviljelyn tuli kuitenkin ensisijassa koitua ympäristön hyväksi. Saharan leviäminen Valkoisen Niilin kyliin ja viljelijöiden pelloille piti pysäyttää. Aavikoitumisen sulun arveltiin löytyvän istuttamalla riittävästi puuntaimia suojavyöhykkeiksi ja pieniksi metsiköiksi tuulta ja hiekkaa vastaan.

Taimituotantoon apu maapähkinän kuorikompostista

Savella ja hiekalla täytetty muovipussi murenee kuljetuksessa. Murenevasta pussista tulee huonokuntoinen taimi, ja huonokuntoisen taimen viljely tuottaa kehnoa taimikkoa. Sudanissa ja Etiopiassa on tavanomaista, että muovipussitaimista jää metsikköinä eloon vain joka viides.

Pussitettua savea ja hiekkaa on raskas kuljettaa kantamalla, aasilla, traktorilla ja kuorma-autollakin. Kun taimia pitää viljellä paljon, jokainen liikakilo on kuljetuksissa pahasta. Metsänistuttaja ei pääse hyviin päiväsaavutuksiin jos hänen täytyy käsitellä raskaita taimipotteja.

Sudanilainen metsänviljelytaimi oli liian raskas, siitä ei ollut laajamittaiseen metsitykseen.

Kun suomalainen taimituotanto nostettiin nykyiselle tasolleen, kasvualustaksi tarvittiin kevyttä humusta, soidemme kasvuturvetta. Kevyttä humusta olisi tarvittu myös Sudanissa. Turvetta sikäläisessä ilmastossa ei kuitenkaan synny. Kasvuturpeen korvikkeeksi kehitettiin maapähkinän kuorijätteen komposti.

Kun pottitaimet kasvatettiin kompostoidussa maapähkinän kuoressa, metsänviljelyyn löytyi uusi, entistä tehokkaampi menetelmä. Lujassa paakussa taimi kesti kuljetuksen viljelymaalle. Taimien elävyys metsikköinä oli mahdollista nostaa 20:stä 60 prosenttiin. Yhden metsänistuttajan todettiin pääsevän urakkatyössä kaksi- ja puolikertaisiin päiväansioihin perinteiseen menetelmään verrattuna.

Valkoisen Niilin metsänviljelyalueet ovat pensassavannin aiemmin peittämää maata, josta metsä on hävinnyt ihmisen tieltä. Tässä maakunnassa, Saharan etelälaidalla, on kyliä viiden kilometrin välein. Vaikka hiekkadyynien ja matalan pensassavannin vuorottelema maa näyttää lohduttomalta asua, kyläläiset saavat siitä elantonsa viljelemällä lyhyisiin sateisiin tyytyviä viljoja, sesamia ja hirssiä.

Vilja kasvaa loivilla hiekkadyyneillä. Dyynien välinen maa on viljavampaa, mutta vaikeammin kuokittavaa savea. Sillä kasvoi alun perin tuulelta suojaavia akaasioita. Hiekkadyynit makaavat saven päällä, ja koska ne ovat verraten matalia, syväjuuriset kuivan maan viljat ulottavat juurensa hiekan läpi pohjamaan saveen.

Sudanissa pätee afrikkalainen 0,4 hehtaarin sääntö: sen verran peltoa tarvitaan henkeä kohti. Sillä alalla viljelijä kasvattaa vuodessa riittävän sadon yhden perheenjäsenen ravinnoksi. Kun perheeseen syntyy lapsi, isä raivaa lisää peltoa 0,4 hehtaaria nälän torjumiseksi. Uudisraivio tehdään perinteisesti metsään.

Pellonraivaus on Sudanin metsien häviämisen pääsyy. Kun tuulelta suojaavat metsät vähenevät kylien välillä, aavikon leviämistä jo raivatuille peltotilkuille on vaikea estää.

Valkoisen Niilin metsänistutuksen tuli siksi sopeutua paitsi luonnonvoimiin, myös väestönkasvun aiheuttamaan paineeseen raivata lisäpeltoa, ja raivata sitä metsältä. Metsälle ei Sudanissa liikene tarjolle peltomaita.

Viljelymenetelmä perustuu omaan perinteeseen

Jo ennen eurooppalaisten tuloa afrikkalaisella viljelijällä oli tapana kasvattaa puuvartisia kasveja ja yksivuotisia viljakasveja samalla maalla. Esimerkiksi Etiopiassa teff-hirssi on kylvetty kautta aikojen akaasian sekaan. Akaasiapuista, joita kasvaa 50-100 kappaletta hehtaarilla, viljelijä saa polttopuuta ja karjanrehua. Kun viljelyä ei koneellisteta, pellolla kasvavista puista ei ole haittaa.

Afrikan viljelijän jo muinoin keksimästä viljelymenetelmästä on kehitetty kasvinviljelytieteen ja metsänhoitotieteen rajamaille uusi oppi-aine, peltometsäviljely (engl. agroforestry).

Peltometsäviljelyä tutkittiin jo 1900-luvun loppupuolella innokkaasti sekä kuivan että kostean tropiikin maissa. Peltometsäviljelyä harjoitettiin käytännön mittakaavassa näkyvimmin Keniassa. Sudanissa sen avulla alettiin torjua aavikoitumista.

Sudanilainen peltometsäviljely on kylämetsätaloutta tyypillisimmillään. Viljelijät kyllä hyväksyvät menetelmän ja rupeavat kasvattamaan puita maillaan, kun huomaavat peltokasvien sadon nousevan.

Hyväksynnästä kertoi parhaiten taimien menekki. Taitotiedon siirto on onnistunut, kun taimille syntyy niin kova kysyntä, että taimitarhat eivät ehdi tuottaa niitä viljelijöille riittävästi. Näin Valkoisella Niilillä oli paikoin käynytkin.

Takapihan nopeasti kasvava taimi on paras kerhoneuvoja

Takapihan puista pitävät huolen yleensä naiset. Talousjätteiden ja tiskivesien voimalla he saavat puut ripeästi kasvuun. Takapihalla nopeasti kasvava puu on paras kerhoneuvoja; kun naapuri oivaltaa näkemällä monikäyttöpuiden edut, hänkin haluaa taimia.

Seuraavana vuonna neuvoja avustaa kyläläisiä perustamaan oman kylämetsikön. Kun sen taimikko on vakiintunut, kasvanut parin metrin mittaan, aloitetaan peltometsäviljely. Pensastavat puut harvennetaan yhteen runkoon. Rivivälit kuokitaan ja niihin istutetaan sesamia, hirssiä, papuja tai vesimelonia.

Peltoa saadaan vallatuksi hiekkadyyneiltä

Mutta peltometsäviljelyn suurin merkitys Sahelille on siinä, että sopivien puiden avulla uutta peltoalaa voidaan ottaa käyttöön metsänrajalta hiekalle päin. Uutta peltomaata joka tapauksessa tarvitaan kasvavalle väestölle. Pellon valtaaminen hiekkadyyneiltä suojelee vielä kasvavia savannimetsiä.

Peltometsäviljelystä odotettiin sitä vihreää vallankumousta, joka jäi ihmeriisinä tulematta Afrikkaan. Sudanissa peltometsäviljely on jo mennyt kyliin. Menetelmä oli sellaisen vihreän aallon alku, jonka Sahelin kasvava väestö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisessä elämässään aavikoitumisen kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset