VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Vieraita puulajeja hyödynnetään menestyksellisesti kaikkialla

  • Eukalyptus on Etiopian hyötypuu, rakennuspuuna aina vientiin Sudaniin asti
    Eukalyptus on Etiopian hyötypuu, rakennuspuuna aina vientiin Sudaniin asti

Etiopiaan annetun, paljolti eukalyptukseen perustuvan metsätalouden kehitysavussa tulee ajoittain vastaan ympäristöteesi: "Vieraita puulajeja ei pitäisi käyttää". Näin tiukka vaatimus kajoaa syvälle hyötykasvien viljelyn aatemaailmaan.

Jos vieraat puulajit suljetaan metsänviljelystä, afrikkalainen viljelijä ei voisi kasvattaa australialaista eukalyptusta tarvepuukseen. Vastaavasti suomalainen viljelijä ei voisi istuttaa lehtikuusta (kotoisin Siperiasta), indonesialainen viljelijä kumipuuta (kotoisin Amazonilta) tai kolumbialainen viljelijä kahvia (kotoisin Etiopiasta) - kai kahvikin puuvartisena kasvina käy esimerkistä.

Vieraan hyötykasvin aatteellinen oikeutus on vastassa myös kehitysmaissa parhaillaan vauhdilla etenevässä peltometsäviljelyssä (agroforestry). Siinä esimerkiksi kenialainen viljelijä kasvattaa banaania silkkitammen (Grevillea robusta) kanssa ja sudanilainen viljelijä hirssiä meskiittipuun (Prosopis juliflora) kanssa.

Onko oikein viljellä Australian silkkitammea Keniassa? Tai Meksikon meskiittipuuta Sudanissa? Mutta samaa on kysyttävä banaanista ja hirssistäkin, oliko oikein tuoda niitäkään Afrikkaan.

Suomalainen ympäristöteesi voisi koskea perunaa. Oliko oikein tuoda meille perunaa Etelä-Amerikasta, kun meillä oli jo oma maaperässä kasvava hyötykasvi nauris?

Olkoon eukalyptus luvallinen hyötykasvi siinä kuin lehtikuusi, kumipuu, kahvipensas, hirssi, banaani ja peruna.

Luonnonvarojen, niin peltokasvien, viljelymetsien kuin luonnonmetsienkin käytössä on vain muistettava kestävän talouden periaate. Mikään ulkomailta tuotu viljelykasvi ei saa aiheuttaa uhanalaisuutta omille luontokasveillemme.

Eukalyptuksen osalta tällaista ilmiötä ei ole esimerkiksi Etiopiassa tavattu. Ja eukalyptuksen viljelystä on siellä sentään jo yli sadan vuoden kokemus.

Afrikassa eukalyptus on hyötykasvina itse asiassa ällistyttävän ongelmaton. Sen viljelyssä ei tarvitse herbisidejä rikkakasveja vastaan, fungisidejä kasvitauteja vastaan eikä insektisidejä tuhohyönteisiä vastaan. Lehmien, vuohien ja villieläinten syönnöksiä vastaan eukalyptuksella on oma karkote, eukalyptusöljy.

Lannoitteitakaan eukalyptus ei tarvitse, ellei huippukasvuja tavoitella. Siitä huolimatta eukalyptus kasvaa sille soveliailla Afrikan ylämailla kaksi kertaa paremmin kuin parhaat kotimaiset puulajit. Paikallisista puista poiketen eukalyptusta ei voi hakkaamalla hävittää, se nimittäin vesoo kannosta niin kuin suomalainen paju.

Eukalyptuksen vastustus ei ole vain tämän päivän ilmiö. Jo vuonna 1913 Etiopian maatalousministeriön toimesta maahan säädettiin asetus jonka mukaan viljelijöiden oli kiskottava kolmesta eukalyptuksesta aina kaksi juurineen maasta ja istutettava tilalle silkkiäispuita (Morus alba).

Asetus jäi kuolleeksi sillä etiopialaiset viljelijät eivät hyötyneet silkkiäispuusta. Sen asemesta viljelijät jatkoivat eukalyptuksen istutusta Addis Abeban ympäristöön sellaisella vauhdilla, että jo 1920-luvun lopulla pääkaupungille ehdotettiin uutta nimeä: Eukalyptopolis, eukalyptuksen kaupunki.

Eukalyptus lienee tullut Afrikan hyötypuuksi jäädäkseen. Ponnistelkoon tutkimus, kehitys ja käytäntö niin että eukalyptusta voisi edelleen kasvattaa kestävän talouden periaatteella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset