VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Hieskoivu oli metsiemme hukkakaura

Edesmennyt Metsäntutkimuslaitoksen (nykyisen Luonnonvarakeskuksen) sanavalmis professori Kullervo Kuusela lausahti vuonna 1983 Ylivieskan metsänhoitoyhdistyksen kokouksessa klassikoiksi jääneen metsäkommenttinsa: ”hieskoivu on metsiemme hukkakaura”.

Kommentti liittyi silloin istuneen Energiametsätoimikunnan suosituksiin. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta oli esittänyt, että maassamme tulisi varata 750 000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle. Päätavoite oli energiahakkeen tuotanto.

Kuuselan kommentti lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että hieskoivun viljelyä ei ole maassamme juuri harjoitettu. Nyt, ilmastokamppailuun kuuluvassa hiilimetsänhoidossa hieskoivulle on tullut uusi tarve.

Kyseessä on turvetuotannosta jo poistuneiden jättösoiden metsitys. Kannuksen energiametsäkoeasemalla vaikuttanut tohtori Jyrki Hytönen on aihetta tutkinut jo 1980-luvun alusta lähtien. Hän julkaisi (tiimeineen, lähde) vuonna 2018 vaikuttavan tutkimuksen jättösoilla kasvavan, lyhyen kiertoajan hieskoivusta alkuainehiilen nieluna. Hieskoivua, sen biomassaa (rungot, oksat, juuret), hiilen nieluvarastoa ja hiilen nieluvirtaa 10-30 vuoden ikäjaksolla tutkittiin Kihniön Aitonevalla ja Limingan Hirvinevalla.

Turvetuotannon päätyttyä suopohjalla on turvetta vielä 20-40 senttiä. Kun ojat pidetään kunnossa, jättösuo metsittyy luontaisesti hieskoivulle. Metsittymistä voi vauhdittaa lannoittamalla jättösuo tuhkalla ja kylvämällä heti suon pinnalle hieskoivun siemenet.

Muita metsänhoidon toimenpiteitä ei 30 vuoteen tarvita. Hieskoivu metsittyy tyypillisesti ensin sankaksi taimikoksi (runkoja noin 100 000 kappaletta hehtaarille), kasvaa vauhdilla ja harvenee itsestään 25-30 vuoden ikään mennessä tiheyteen 10 000 kappaletta hehtaarille (runkoja metrin välein).

Kasvettuaan 30 vuoden ikään jättösoiden hieskoivikko oli kerryttänyt hiilen nieluvaraston (rungot, oksat, juuret), joka oli keskimäärin tasolla 64 tonnia hiiltä hehtaarilla. Kyseessä on sankan koivikon peitossa oleva nettoala. Kun varaa mukaan saman verran pinta-alaa ojille, metsäautoteille ja reuna-alueille, jättösuon hiililuvuksi tulee 32 tonnia alkuainehiiltä hehtaarille. Se on hivenen korkeampi kuin koko Suomen keskimääräinen hiililuku 29,6 tn C/ha.

Hiilen nieluvirta 10 – 30 vuoden välisellä mittausjaksolla oli keskimäärin 2400 kiloa hiiltä vuodessa hehtaarille. Kun taas muuntaa nettoalan kaksinkertaiseksi bruttoalaksi, nieluvirta on tasolla 1200 alkuainehiiltä vuodessa hehtaarille. Se on yli kolminkertainen Suomen metsien keskimääräiseen hiilen nieluvirtaan (342 k C/ha/v) verrattuna.

Kun otamme hiilimetsänhoitoon mukaan pitkän kierron havumetsien lisäksi nopeakasvuiset lyhyen kierron lehtipuun viljelymetsät, Suomen keskimääräistä hiililukua on mahdollinen nostaa – ja vahvistaa metsiemme hiilen nielua – aiemmin arvioitua enemmän.

Suoperäisten maiden ilmastometsätaloudessa ja hiilimetsänhoidossa hieskoivu ei enää olekaan metsiemme hukkakaura.

 

Lähde:

Jyrki Hytönen, Lasse Aro & Paula Jylhä (2018): Biomass production and carbon sequestration of dense downy birch stands on cutaway peatlands, Scandinavian Journal of
Forest Research, DOI: 10.1080/02827581.2018.1500636

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Eiole enää. Massaa ja ennegiapuuta kasvaa että Pohjanmaan suot kohisevat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset