VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Metsien häviäminen johti Etiopian vuoden 1984 nälänhätään

Niilin ihme: joen säännöllinen tulva ja sen mukanaan kuljettama hedelmällinen liete - jo alakoulun uskonnon tunnilla opimme kuinka faaraoiden Egypti, sen hyvinvointi ja kulttuuri olivat riippuvaisia tuosta ihmeellisestä, etelän hiekkaerämaasta virtaavasta joesta. Kerran vuodessa Niilin tulva kuljetti joen alajuoksun pelloille mutaa ja liejua, luonnon omaa lannoitetta, ja taas uusi vehnäsato voitiin kasvattaa.

Mutta kertoiko opettaja mistä joka vuosi tarkasti samaan aikaan syksyllä saapuva tulvaliete tuli? Kertoiko opettaja että tulvaliete oli metsistä huuhtoutunutta pintamaata Sinisen Niilin lähteiltä, Etiopiasta.

Juhannuksen ja syyskuun lopun välillä säännöllisesti lankeavat rankkasateet huuhtoivat Etiopian vuoristometsistä mukaansa vuotuisen annoksen mutaa, minkä Sininen Niili kuljetti mukanaan. Loppusyksyyn mennessä muta ajelehti Egyptiin.

Niili on sykkinyt ja kuljettanut tulvalietettä Etiopian sateiden tahtiin jo vuosituhansia. Ulosmitattiinko Egyptin muinainen hyvinvointi ja maanviljelyn myöhempikin tuottavuus Etiopian ylänkömetsien ruokamullasta? Kuinka pitkään metsien humusta Etiopiasta oikein riittää?

Tropiikin maaperä on geologisessa, viljavuuden tasapainossa, silloin kun maata huuhtoutuu sadevesien mukana yhtä paljon kuin sitä vuosittain rapautuu emokalliosta. Päiväntasaajan lämpö ja sadeoloissa maan huuhtouma ja rapautuma ovat normaalisti molemmat noin 1000 kiloa hehtaarilla.

Muinoin, kun Etiopian ylämaa oli metsien peittämä, maa säilytti viljavuutensa. Pintamaata huuhtoutui sateiden mukana vain vähän, ei enempää kuin viljavuuden tasapainon verran. Sinisen Niilin vesi pysyi sinisenä.

Aikojen kuluessa geologinen tasapaino kuitenkin järkkyi; maata rupesi huuhtoutumaan nopeammin kuin sitä rapautui. 1900-luvun loppupuolelle tultaessa pintamaan huuhtouma oli kasvanut jo peräti 20-kertaiseksi.

Nyt Etiopian maankamarasta huuhtoutuu vuosittain miljardi tonnia parasta pintamaata Siniseen Niiliin. Ylämaan puroista valuva vesi samentaa joen. Sininen Niili ei ole enää sininen.

Mutaa huuhtoutuu tänään Niiliin paljon enemmän kuin faaraoiden aikaan. Tulvaliete ei kuitenkaan pääse enää Egyptiin asti, vaan kerrostuu Assuanin padon pohjaan.

Mistä Sinisen Niilin nykypäivän samentuminen johtuu? Miksi maan viljavuuden tasapaino järkkyi? Syypää on Etiopian metsien häviö.

Etiopian aikakirjat kertovat että vielä sata vuotta sitten se oli vuoristometsien valtio. Tiheät havu- ja lehtipuumetsät peittivät lähes 40 prosenttia maa-alasta. Metsäala, 40 miljoonaa hehtaaria, oli kaksi kertaa suurempi kuin Suomessa.

Metsät rupesivat hupenemaan jo 1900-luvun alkupuolella, sillä kun Etiopian metsäalaa arvioitiin vuonna 1950, metsien osuudeksi saatiin enää 16 prosenttia. 1960-luvun puoliväliin mennessä se oli pudonnut 7 prosenttiin, ja edelleen seuraavan parinkymmenen vuoden aikana nykyiseen 2,7 prosenttiin.

Nopeimmillaan Etiopian metsien häviäminen oli 1950-luvulla: vuosittain hakattiin paljaaksi puoli miljoonaa hehtaaria. Se on nelinkertaisesti pinta-ala, mikä Suomessa 1900-luvun lopussa vuosittain hakattiin, mutta Etiopiasta poiketen myös metsitettiin uudelleen.

1990-luvulle tultaessa vauhti oli pudonnut 150,000 hehtaariin vuodessa, koska pääosassa Etiopiaa ei ole hakattavaa. Mutta tälläkin vauhdilla maa on metsätön 30 vuodessa; puustoa jää vain muutamille luonnonsuojelualueille ja etäisiin metsäsaarekkeisiin teiden ulottumattomiin.

Etiopian ja muiden kehitysmaiden metsähistoriaa, kuten myös tämän päivän tapahtumia, kuvataan tavallisesti metsien hävittämiseksi, siis ihmisen tahallisesti aiheuttamaksi. Se on kuitenkin liian yksioikoinen tuomio paikallisten asukkaiden toimille.

Etiopiassa, kuten myös muualla kehitysmaissa, väestön kasvua seurasi väistämätön pellon uudisraivaus kaskeamalla ja myöhemmin laiduntaminen. Kaikkialla maapallolla, niin kehitysmaissa kuin taannoin teollisuusmaissa, metsien häviämisen perussyy on ollut niiden uudisraivaus pelloksi. Uutta peltoa on raivattu sitä mukaa kuin väkiluku on kasvanut.

Polttopuulla on metsien häviössä aluksi sivuosa. Kun metsiä on vielä runsaasti, polttopuuta saadaan yllin kyllin pellon uudisraivauksesta. Polttopuun tarve alkaa vaikuttaa metsien häviämiseen vasta myöhemmin. Polttopuu ja sen käyttötavat on metsien häviämisen mittari, jota seuraamalla Etiopiassa opittiin mikä syy-yhteys on metsän, peltokasvien sadon nälänhädän välillä.

Metsien häviäminen käynnistyy kun kestävän metsätalouden tasapaino ylittyy. Tästä eteenpäin metsää ei enää käytetä uudistuvana luonnonvarana vaan kaivoksena. Metsän hakkuu ylittää metsän kasvun, metsän puustopääoman vaalimisen asemesta sitä ruvetaan syömään. Tasapainokohdan ylittäminen on näkymätön, sillä siinä vaiheessa polttopuuta on vielä runsaasti.

Metsien häviön ensimmäinen tunnusmerkki on polttopuun hinta. Se nousee kaupunkien ja kylien toreilla. Hinnan nousuun johtaa väestön kasvu ja lisääntynyt polttopuun tarve.

Polttopuusta tulee viljelijälle rahakasvi. Kun polttopuusta saa riittävän hyvän hinnan, viljelijät eivät enää raski polttaa sitä itse, vaan myyvät sen. Puun asemesta he ottavat polttoaineekseen kuivatun karjanlannan.

Kun karjanlantaa ruvetaan polttamaan, pellon ravinnetalous järkkyy. Karjanlannan ravinteet eivät enää jääkään kiertämään omaan peltoon vaan palavat tuhkaksi.

Pellon pintamaan humus ja sen typpi rupeavat hupenemaan. Peltokasvien sadot kääntyvät laskuun. Perheenpää joutuu raivaamaan lisäpeltoa; lisämaan uudisraivio tehdään metsään.

Etiopian kaikissa osissa on jo ohitettu metsien häviön ensimmäinen vaihe: kaikkialla maassa puuta hakataan enemmän kuin metsä ehtii kasvaa. Polttopuuta myydään hyvään hintaan kaupunkien ja kylien toreilla. Viljelijät keittävät itse ruokansa karjanlannalla.

Metsien häviön toisen vaiheen tunnistaa kuivatuista karjanlantakakuista. Ne ilmestyvät myyntiin kaupunkien ja kylien toreille. Polttopuukauppiaat jatkavat polttopuuta karjanlannalla kun puun hinta nousee.

Viljelijät myyvät karjanlantakakut. Itse he keittävät ruokansa nyt puintitähteellä: maissin, vehnän ja ohran oljilla.

Etiopian keskiosa, Addis Abebaa ympäröivä keskusylänkö, elää metsien häviön toista vaihetta: metsät ovat jo huvenneet mutta kyläläiset pystyvät vielä viljelemään peltojaan ja paimentamaan karjaansa. Kuivattua karjanlantakakkua myydään Addis Abeban toreilla.

Metsien häviön ja polttopuun niukkuuden kolmas vaihe koskettaa maataloutta yhä enemmän. Koska nyt sekä karjanlanta että palavat puintijätteet kerätään pelloilta, peltokasvien sadot putoavat yhä alemmaksi. Pellot vihertävät vain lyhyen ajan sateiden aikana, sillä maaperä on menettänyt joustavuutensa. Humukseton maa ei pysty kasvamaan pitkään sateiden jälkeen. Peltokasvien sadot putoavat edelleen.

Etiopian pohjoisissa lääneissä, Eritreassa, Tigrayssä, Wollossa ja Gondarissa metsien häviön käynnistämä ketjureaktio on edennyt päätösvaiheeseen: peltokasvien satojen romahdukseen, nälänhätään ja maaltapakoon. Sen tähänastista järkyttävin huipentuma sattui kauteen 1984-1985.

Voiko Etiopian onnetonta ketjureaktiota enää pysäyttää? Ovathan metsät jo lähes mennyttä. Voiko maataloutta nykytilanteessa enää kohentaa, peltokasvien satoa nostaa?

1980-luvulla ongelma ajateltiin ratkaistavan laajalla polttopuun viljelyllä. Etiopiassa viljeltiin valtiojohtoisissa hankkeissa kymmeniä tuhansia hehtaareita, etupäässä eukalyptusta.

Mutta 1990-luvulle tultaessa metsityksen tase on edelleen negatiivinen. Jos yhtäällä maassa saadaan 1000 hehtaaria polttopuuta viljellyksi, toisaalla maassa hakataan samanaikaisesti 10 000 hehtaaria.

Yhä selvemmin aletaan Etiopiassa niin kuin muuallakin Afrikassa ymmärtää että metsien häviö ei käänny niiden nousuksi ennen kuin maaseudun viljelijä saadaan mukaan metsänviljelyyn. Parhaaseen tulokseen päästään yhdistämällä peltokasvien ja metsäpuiden viljely, peltometsäviljelyllä. Peltometsäviljelystä odotettiin jo 1990-luvun Etiopiaan ja muuallekin Afrikkaan sitä vihreää vallankumousta, millä peltokasvien tuotanto ja puiden kasvatus saadaan vihdoin nousuun.

 

*****

JÄLKIKOMMENTIT: 

Luin alkuperäisen tekstin 7.3.1990 radioesitelmänä Ylen Viikon esitelmä-sarjassa.

Metsien häviäminen on sittemmin edennyt Etiopiassa, onneksi ei kuitenkaan synkimmän ennusteen 30 vuoden täyskadon vauhdilla. FAO raportoi Etiopian metsien biomassan määräksi 289 miljoonaa tonnia vuonna 1990 ja 219 miljoonaa tonnia vuonna 2010.

Osansa puubiomassan säilymisellä on peltometsäviljelyn yleistyminen Etiopian pientiloilla. Se vauhdittui etenkin vuoden 2004 maauudistuksen jälkeen. Ennen sitä valtio omisti jokaisen puun, ja viljelijän oli periaatteessa haettava kirjallinen lupa itse istuttamien puidensakin kaatoon. Maauudistuksen jälkeen viljellyn puun omistaa ja sen käytöstä saa päättää hän, joka puun oli istuttanut. Uudistus vauhditti pienviljelijöiden peltometsäviljelyä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus!

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Hyvä kirjoitus. Niili kuitenkin lähtee Ugandasta asti ja matkaa on paljon ja joen laitoja lähtee mukaan kuten aikoinaan Aabrahamin aikana n. 2000 eKr Perianlahti oli ylempänä nykyistä siksi,että mutaa ja lietettä ovat joet tuoneet Eufratin ja Tigriksen joen suulle ja sillai Persianlahti on valunut eteläänpäin. Lionnossahan järvet ja joet vaihtavat paikkaa ja mantereet liikkuvat ja muuttavat merivirtojakin.

Käyttäjän VeliPohjonen kuva
Veli Pohjonen

Kiitos kommentista Jali. Tarkennukseksi, Ugandasta lähtevä Valkoinen Niili on vähävetisempi. Sadekaudella (kun mutaa tulee massoittain), Etiopiasta lähtevä Sininen Niili syöttää Niilin vedestä 80 prosenttia.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Juu, se on aika pieni alku, joka lähtee Ugandasta. Kerran oli esitys Tv :ssä
Siellä kait on Assuanin pato ja Etiopia suunnittelee patoa tai voimalâitosta ja liekö miten valmis Etiopian hommat Oli kertomus Tv:ssä aikaa sitten. Minä olen siellä,Posiolla syntynyt Jumisko

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No ekologi Allan Savory kannattaa sitä, että maata ei saisi jättää paljaakši ja kasvillisuus pitäisi polkea eläimillä ja kasvillisuuden pitää maatua ennen seuraava sadekautta, jolloin maatunut kasvialusta pidättää vettä ja vesi ei haihdu ilmaan. Vešihän haihtuu ilmaan, jos maa on paljas ja kova kute Kiinan ekologi Liu.Kiinahan metsittää hiekka---aavikoita ja asuttaa niitä

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Sinne pitäisi viedä puuta säästävää hajautettua energiantuotantoa. Aurinkosähkö ja akut ovat itsestään selvä ratkaisu. Toinen on biokaasu. Biohajoavat jätteet kannattaa kaasuttaa, ja tehdä kaasulla ruokaa tai sähköä polttomoottorilla. Mädätteen ravinteet voi kierrättää pelloille. Biokaasu ei vaatisi kuin maakuopan, sinne reaktorin ja rakenneratkaisut niin, että mädätteen saa asiallisesti aika ajoin pois. Pakkanen ei kiusaisi prosessia, mutta toisaalta hygienia olisi isompi haaste.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No Suomessa kasvatetaan puutarhatuotteita ilman aurinkoa, led-valot ja sammalta kompostoidaan turpeeseenkin

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset