VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Metsissämme edelleen työn sampo

Metsä luo edelleen työtä, vaikka sitä on vaikea uskoa tänä älykännyköiden ja robottien aikana. Miestyön korvaavat metsäkoneet ovat tulleet jäädäkseen, mutta metsätaloudessa on silti perustyöllisyys. Ilman työtä puu ei kasva, ei kulje eikä jalostu jatkossakaan.

Biotalous ja sille kasvatettava, korjattava ja kuljetettava puu on puhutteleva esimerkki metsän ympärille syntyvästä ja siinä pysyvästä työstä. Konsulttiyhtiö Jaakko Pöyry teki aiheesta jo 1994 työanalyysin. Miten esimerkiksi uuden tekniikan sellutehdas vaikuttaa työllisyyteen? Esimerkkinä oli silloinen biotalouden varhainen hanke Metsä-Rauma.

Uudenaikainen sellutehdas loi ja ylläpiti työn ketjun, jossa oli yhteensä 11 000 työpaikkaa. Tehtaan porttien sisäpuolelle syntyi kuitenkin vain runsaat 200 varsinaista teollisuuden työpaikkaa. Tehtaan alihankinnat ja palvelut työllistivät noin 1500 henkeä. Pääosa työpaikkoja syntyi kirjavaan työn rypääseen itse tehdashankkeen ympärille.

Työpaikkoja syntyy, kun tehdas suunnitellaan ja rakennetaan ja sitä myöhemmin huolletaan. Työpaikkoja syntyy, kun tehtaalle kasvatetaan, korjataan ja kuljetetaan puuta. Työpaikkoja syntyy, kun puu jalostetaan selluksi, kartongiksi ja uusiksi biotuotteiksi, pakataan, laivataan ja myydään maailman turuille.

Kaiken tämän päälle on vielä työn vipuvaikutus. Työpaikkoja syntyy tehtaan ympäristön ja sille puuta kasvattavan maaseudun taajamiin: kauppaan, palveluihin, kouluihin, hallintoon ja koko yhteiskunnan työelämän kirjoon.

Pöyryn laskema työn sääntö oli yksinkertainen: 1000 kuution kasvatettu, korjattu, jalostettu ja vientimarkkinoitu puuerä synnytti työn ketjun siten, että maa- ja metsätalouteen syntyi yksi alkutyöpaikka, metsäteollisuuteen toinen työpaikka ja sekä kaksi muuta viputyöpaikkaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Biotalouden varhaisvaihe 1900-luvun lopulla käytti sääntöä: lisää hakkuita miljoonalla kuutiometrillä, synnytä 4000 uutta, pysyvää työpaikkaa.

Sama sääntö koski myös sahateollisuutta ja puun mekaanista jalostamista. Mutta siinä oli vielä käyttämättömiä työmahdollisuuksia.

Itävallan ja Suomen välillä tehtiin vertailu 1990-luvun puolivälissä. Sahapuun kuutiota kohti laskettuna Itävallassa syntyi 2,7 kertaa enemmän työpaikkoja kuin Suomessa. Itävallat oli jo pitkään panostanut pienyritysvaltaiseen puusepänteollisuuteen, joka tuotti huonekaluja kotimaahan ja Keski-Euroopan vientiin.

Biotalouden 2010-luvun jättihankkeet (kuten Äänekosken biotuotetehdas) esittävät  työllisyysvaikutuksensa hieman Pöyryn 1990-luvun laskentaa varovaisemmin. Koneellistuminen on edennyt niin puun korjuussa kuin itse tehtaan sisällä. Mutta Pöyryn vipuvaikutus, saman verran työtä muualle yhteiskuntaan kuin itse tuotannon ketjuun, lienee edelleen voimassa, ellei voimistunut.

Metsissämme on edelleen työn sampo.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset