VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Perhemetsien mallimme sopisi Afrikan ilmastometsätalouteen

Suomalainen kehitysapu alkoi Pohjois-Afrikan metsillä. Ensimmäinen hankkeemme käynnistyi vuonna 1965 Tunisiassa, sikäläisessä Remelin metsäkoulussa. Sen jälkeen metsäavun hankkeita on viety Tansaniaan, Sudaniin, Etiopiaan, Sambiaan, Ugandaan ja muihin Afrikan maihin.

Yli viisikymmentä vuotta olemme kuitenkin huokailleet, miksi Afrikan maiden metsät häviävät, hyvistä hankkeistamme huolimatta. Esimerkiksi Etiopiassa luonnonmetsät kattavat enää yhden prosentin maan alasta. Tansaniassa puun tarve 2010-luvulla on 50 miljoonaa kuutiota, mutta jäljellä olevat metsät kasvavat vain 18 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Metsäavun arvioijien kannattaa katsoa suomalaisten perhetilojen historiaa. Kutsuimme 1800-luvun puolivälissä saksalaisen ylimetsänhoitaja Edmund von Bergin katsastamaan metsämme. Hänen lausuntonsa oli tyly. Se kävisi malliksi tämän päivän Afrikan työmatkan kertomukseen: ”Metsän hävittämisessä suomalaiset ovat tuiki taitaviksi oppineet”.

Ylimetsänhoitaja von Bergin ruotiva raportti oli metsätaloutemme käänne. Vuonna 1886 annettiin tuima laki: ”Metsää älköön hävitettäkö”. Perhemetsien paimeniksi perustettiin 100 vuotta sitten Tapio ja metsänhoitoyhdistykset.

Mitä tapahtui 150 vuodessa? Tapion antaman koulutuksen, neuvonnan ja metsämarssien ansiosta perhetilat oppivat metsänviljelyn ja viljelymetsän hoidon. Puusto alkoi kasvaa. Metsätaloutemme nousi hävityksen tilasta kestävyyteen.

Laskennallinen käännekohta on vuonna 1960, kun metsiemme kasvu ja niiden puun poistuma (hakkuut plus luonnonlahoama) olivat tasatilassa, 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. Sen jälkeen puusto on paisunut. Vuonna 2019 metsämme kasvavat laskennallisesti 118 miljoonaa kuutiota ja niistä poistuu 85 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Positiivinen muutos tapahtui perhemetsissä. Pinta-alaltaan vähäisempi valtion metsä on ollut aina riittävän kestävyyden tilassa.

Tapion tiessä olisi mallia Afrikan metsätaloudelle. Samoin kuin 1800-luvun Suomessa, Afrikan metsätalouden ytimessä ovat yhä selvemmin pienviljelijät ja perhetilat. Valtion metsät ovat vapaissa väkirikkaissa maissa vähemmistöä.

Jo lähes metsättömiksi hakatut kehitysmaat tarvitsevat perhekeskeistä metsänviljelyä ja viljelymetsien hoitoa. Yhtiöiden plantaasimetsät taas johtavat maavaltaukseen (land grabbing) ja ihmisoikeuksien polkemiseen. Afrikan yhtiömetsien ongelmista on 2010-luvulla kohuavia näyttöjä niin EU:n taholla kuin Suomen antaman kehitysavun tasolla.

Väkirikkaissa maissa metsäalan kehitysavun hankkeet koskettavat aina maakysymystä, perhetiloja ja köyhän väestön oikeuksia. Maakysymys nousee heti pöydälle myös tulevassa Saharan ja Sahelin ilmastometsityksen hankkeessa.

Etenkin Saharassa on tällä hetkellä väestöä vain vähän. Kun kastellut ilmastometsät muuttavat pienilmastoa, metsitetyt alueet vetävät pienviljelijöitä puoleensa. He ovat osa ilmastohanketta, heille on jaettava maata niin yksipuoliseen peltoviljelyyn kuin monipuolisempaan peltometsäviljelyyn. 

Suomalaisesta Tapion tiestä voisi ottaa mallia ja soveltaa sitä Saharan ja Sahelin peltometsäviljelyyn.

VELI POHJONEN

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Veli, pidätkö sinä Luken metsäarvioita oikeina?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Luken lukuihin on luottaminen. Tunnen yhden Luken laskelmia tehneistä, eikä tämä Antti Asikainen mikään helppoheikki ole, vaan suomalainen perusrehti mies.

Käyttäjän VeliPohjonen kuva
Veli Pohjonen

Kyllä se Valtakunnan Metsien Inventoinnin (VMI) sarja vuodesta 1921 lähtien (linjoittainen otanta Hangosta Utsjoelle, 26 kilometrin, etelässä 13 kilometrin linjavälein) on varsin vahvaa dataa, vahvempaa kuin missään muualla maapallolla. Pidän Suomen dataa oikeana arviona. Otanta on aina otanta, ja siinä on virhemaginaalinsa molempiin suuntiin. Virhemarginaali pienenee kun mitataan lisää. Ja näinhän Luke tekee. --- Toinen luokka ja liikutus on viime aikojen hiilinielujen laskenta. Se ei perustu tilastotieteelliseen otantaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset