VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Metsiemme hukkakauralle löytyi osa

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee ketjussa uusia biotuotteen tehtaita, puun saatavuus on alkanut taas puhuttaa. Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän. Uusia mahdollisuuksia silti tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Vesovan hieskoivun kasvatusta ajoi 1970-luvun lopulla vaikuttanut, maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolaisen asettama energiametsätoimikunta. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta esitti, että maassamme tulisi varata 750,000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle. Energiapuun tarve oli syntynyt silloisista öljykriiseistä. Hieskoivua hakkeeksi haluttiin suoperäisiltä mailta.

Metsäntutkimuslaitos perusti Kannukseen energiametsäkoeaseman. Vesametsätalouden tutkimus alkoi.

Myötätuntoa vesametsät eivät alussa juuri saaneet. Yksityismetsälakia valvovien viranomaisten piirissä suhtauduttiin varsin epäilevästi vesametsäkasvatukseen. Metsäntutkimuslaitoksen väitettiin tukehtuvan vesakoihin. Ankarimmillaan hieskoivu haukuttiin metsiemme hukkakauraksi.

Metsäntutkimuslaitoksessa vietiin sitkeästi läpi yli 30 vuotta kestänyt tutkimus. Sen ensimmäinen etappi oli vuosi 1990, kun hieskoivun tutkija, Kannuksen aseman johtaja Ari Ferm väitteli aiheesta tohtoriksi. Fermin työtä jatkoivat sittemmin vakuuttavasti Jyrki Hytönen ja Paula Jylhä. 

Kolmikko löysi metsätalouteemme ennen tuntemattoman mahdollisuuden. Hieskoivun vesametsiä voi viljellä turpeennoston jättösoilla, turpeen energiatuotannon jatkoksi.

Hieskoivu soveltuu parhaiten juuri turvesuon pohjalle. Siellä se kasvaa biomassaa puulajeista varmimmin. Kasvatus noudattaa 2010-luvun kiertokulkutaloutta. Kun turpeennosto on päättynyt, pohjaturvetta on edelleen 20-30 senttimetrin kerros. Se lannoitetaan hakevoimalasta saatavalla puun tuhkalla. Tuhka kalkitsee pohjamaan, poistaa sen happamuuden, ja saa maan bakteerit eloisiksi. Ne irrottavat pohjaturpeen humuksesta typpeä.

Tuhkattu kasvualusta on ihanteellinen hieskoivulle. Se metsittyy suopohjilla parissa vuodessa itsestään. Syntyy sankka vesakko niin, että yhdellä neliömetrillä kasvaa viitisen tainta. Vesakko kasvaa harventamattomana 20-25 vuotta, minkä jälkeen se puidaan oksineen hakkeeksi.

Hieskoivun vuosikasvu suopohjalla ylittää keskiarvon, minkä Suomen metsät kasvavat hehtaaria kohti. Jos suopohjan metsikölle haluaa vielä lyhyempää, alle kymmenen vuoden kiertoaikaa, hieskoivun voi vaihtaa vesovaan pajuun.

Haketuksen jälkeen alue lannoitetaan taas puun tuhkalla, ja uusi hieskoivun sato kasvaa kantovesoina. Sankka vesakko tarvitsee kasvuunsa vettä, ja sitä suopohjilla riittää. Vesakot haihduttavat kasvukauden päivinä taivaalle kuutioittain kosteutta, mikä muuten valuisi suo-ojista puroihin, jokiin ja järviin.

Vakuuttavan pitkäaikaiset, 1980-luvulla aloitetut hieskoivun kokeet on tehty pohjoisessa Haapaveden Piipsannevalla ja Limingan Hirvinevalla sekä etelämpänä Kihniön Aitonevalla. Niitä seurattuaan Vapo aloitti käytännön kasvatuksen. Se tuhkalannoitti keväällä 2015 suopohjia yhtensä 2000 hehtaaria. Ne ovat parhaillaan siementymässä hieskoivulle.

Turvesuonpohjat ovat biotaloutemme uusi maavara. Suopohjia on vapautunut jo 40,000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetuotanto jatkuu maassamme ainakin niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja –sähkön voimalat pidetään kunnossa.

Metsiemme hukkakauralle löytyi hyötykäytön osa. Hieskoivu saa turvesoilta kasvumaata vielä kymmeniä vuosia. Hieskoivun osa metsätaloudessamme vahvistuu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Hamppu aka kannabis olisi järkevämpi. Puuta ei ainakaan lämmön takia pidä polttaa.

Käyttäjän PiviPeronius kuva
Päivi Peronius

Limingan Hirvineva sijaitsee Limingassa lähellä Oulua. Se ei ole Purmojoen valuma-alueella.
Alue ei ole enää turvetuotannossa, vaan on kokonaisuudessaan siirtynyt seuraavaan maankäyttöön jo 1990-luvulla. Alueella on tehty laajoja metsänkasvatukseen liittyviä kokeiluja, kuten Veli Pohjola kuvasi. Sen lisäksi alueelle on peruustettu kosteikkoalueita

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset