VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Viljelypuun kasvu varmistaa biotalouden

  • Metsiemme (talousmetsät + suojelumetsät) vuosikasvu Luonnonvarakeskuksen mittausten pohjalta
    Metsiemme (talousmetsät + suojelumetsät) vuosikasvu Luonnonvarakeskuksen mittausten pohjalta

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.
 
50 miljoonan kuution kasvun lähtöpaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949 (kuva). Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.
 
Huikari oli kerännyt väitöskirjaansa soistumisen mittausaineistoa Perämeren maankohoamisen alueelta. Hän osoitti Simon kunnan ja Kemin maalaiskunnan väliseltä rajalinjalta keräämällään aineistolla, että soistumista tapahtuu edelleen ja nimenomaan kangasmailla. Järvien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.
 
Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme on parannettava, ojittamalla. Alkoi metsänparannuksen kausi. Puu alkoi ojikoilla kasvaa, aloimme nousta metsänkasvun pohjapaalulta ylöspäin.
 
100 miljoonan kuution paalua aloimme tavoitella 1900-luvun loppupuolella, metsänuudistamisen kaudella. Vajaatuottoiset metsät uudistettiin täystuottoisiksi metsiksi niillä siemenillä ja taimilla, mitä alueen siemenpuut antoivat. Laskennallisesti saavutimme satasen paalun vuonna 2008.
 
Puuperimältään vakiintuneiden puiden uudistamiseen perustuu myös metsän jatkuva kasvatus. Aiheen nestori, Rovaniemen metsäntutkimusaseman ensimmäisenä johtajana 1970-luvulla toiminut professori Erkki Lähde on markkinoinut aihetta etenkin metsän etäomistajille jo vuosikaudet.
 
Nykyajan biotalous hamuaa talousmetsistämme biomassaa yhä enemmän. Kasvun tähtäimeen on jo otettu 150 miljoonan kuution paalu. Sen saavuttamiseen eivät metsän parantaminen ja uudistaminen enää riitä. Tarvitsemme parannettua metsänviljelyä.
 
Siirtymää metsän uudistamisesta metsän viljelyyn ennakoi vuonna 1982 voimaan tullut Lapin laki. Vielä 1960-luvulla olimme pohjoisessakin uskoneet männyn siemenpuihin perustuvaan menetelmään. Lapin läänin ja Kuusamon kunnan metsät eivät kuitenkaan uudistuneet tyydyttävästi. Niinpä uudistusalueilta hakattiin Lapin lain tuella siemenpuut, niitä muokattiin ja niitä viljeltiin merkittävät alat.

Lapin laki pohjusti viljelypuun kasvua 2020-luvun biotaloudelle. Nyt Lapin lain metsäviljelmät kasvavat lisäpuuta niin Kemijärven tulevalle biotuotetehtaalle kuin Kemiin suunnitellulle biodieselin laitokselle.

Luonnonvarakeskus on osoittanut, että havumetsiemme vuosikasvu nousee edelleen 15-30 prosentilla, kun siirrymme maatiaissiemenestä jalostettuihin istutustaimiin. Ne ovat peräisin siemenestä, joka on saatu risteyttämällä sekä tasaisen varmoja kotimaisia että hieman eteläisempiä, kovakasvuisia ja hyvälaatuisia lähtöpuita.
 
Havupuun taimen hienoinen eteläisyys sopii jo lämmenneeseen ilmastoomme. Hieman eteläisempi puu kasvaa aina pohjoista puuta nopeammin.
 
Puun kasvu edelleen kohenee, kun viljelyalan ensin muokkaa ja viljelytaimikon sitten perkaa entistä huolellisemmin ja entistä varhaisemmassa vaiheessa.
 
Kolmas puunkasvun ponne on täsmälannoitus. Kangasmetsien puut hyötyvät typestä, suometsien puut hyötyvät lämpövoimalan tuhkasta.
 
Viljelypuun kasvu varmistaa biotalouden. Kun jatkamme parannetun metsänviljelyn tiellä, kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa. Laskennallisesti se voi tapahtua jo vuonna 2036. Tähän paaluun suomalainen biotalous tykästyy.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Puuttuuko meiltä tuhkanlevitysurakoitsijat vai mikä on kun yksityismetsiin ei tuhkaa levitetä niin paljoa kun metsähallitus käyttää?

Kun jo verraten pienillä fosforiannoksilla (25–30 kg/ha) saadaan aikaan ravinnetilan kohentuminen ja kasvun merkittävä parantuminen vähintään 20 vuoden ajaksi.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Ideaalisessa tapauksessa vesistöille ei lannoituksessa aiheutuisi nykyisten käytäntöjen vahinkoja.
Jos tuhkaa ei joutuisi lannoituksen yhteydessä suoraan ojiin, ravinteiden ja raskasmetallien huuhtoutuminen tuhkalannoitetuilta alueilta vesistöihin olisi vähäisempää. Talvilevityksen jälkeisiä huuhtoumia voitaisiin ehkäistä ojien reunoille jätettävillä suojavyöhykkeillä. Purojen reunoille tulisi jättää leveä suojavyöhyke ja järvien, lampien ja jokien rannoille vähintään jo ainakin 50 metrin suojavyöhyke. Lentolevityksen yhteydessä pitäisi käyttää merkittävästi laajempia suojavyöhykkeitä. Pitkän aikavälin riskien minimoimiseksi on kuitenkin tärkeää, että metsälannoituksessa käytettävälle tuhkalle on määritetty selkeät raskasmetallipitoisuuksien raja-arvot ja niitä joku mittaa. Mikä onkaan nykytodellisuus?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Rakeistettua tuhkaa 4000 kg hehtaarille maksaa 350 euroa. Eli lannoitus on turvemailla kannattavaa toimintaa jos kasvun lisäys on 10 kuutio hehtaarilta. Pullonkaula on urakoitsijoiden puute. Täällä Oulun seudulla urakoitsija ei enää pysty ottamaan uusia asiakkaita tälle keväälle.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

"Tuhkalannoitus levittää metsiin haitallista kadmiumia" (Yle 2003, päivitetty 2008)

https://yle.fi/uutiset/3-5146514

Veli, mikähän nyt on vertailutilanne 10-15 vuoden takaisiin tietoihin metsien tuhkalannoituksesta?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Kirsi - hyvä linkkaus.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Sisävesistöissämmekin alkaa olla ongelmia. Mistähän ne raskasmetallit sinne ilmaantuvat?
https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalat-j... (kts. myös jatkolinkit)
Kirsin linkistä edelleen jatkolinkin tutkimus. Joku voisi pitää informaatiota ristiriitaisena kalakantoihin kertyvien jäämien tuloksien kanssa.
https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/pic...

Vesistöjen happamoituminen, noin yleisesti, on joistakin mysteeri. Vesistöjen tila alkaa olla joka vuosi radikaalimpi ongelma. Ainakin kolme osapuolta osoittavat toisiaan ja sanovat: ”Se oli toi”.

Lääkärien jorinoita:
https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Martti, ihan totta, ks. sivu 11 mainitsemassasi tutkimuksessa:

- - "Selvimmin tuhkalannoituksen vaikutus näkyi kaliumin huuhtoutumisessa valuma-alueelta. Lannoitetun turvemaan purossa kaliumpitoisuudet nousivat nelinkertaisiksi talvella tehdyn tuhkalannoituksen jälkeisenä keväänä. Seuraavina vuosina pitoisuudet laskivat, mutta ovat pysyneet koko tutkimusjakson ajan hieman aikaisempaa korkeammalla tasolla (kuva 7)." - -

https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/pic...

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

En mitenkään halua esittää ko. tutkimusta vääräksi tahi huonoksi, mutta yleisemmin, meillä on näitä ”tutkimuksia”, etenkin metsätalouden ulkopuolella, joita on sitten tutkittu, kun tuloksia ei ole pidetty mahdollisina. Silti kyseinen ”tutkija” on saattanut olla alalla merkittävä toimija. Tutkimusten tilaaja etenkin on ollut. Poliitikkoihin näillä lobbaus on onnistunut hyvin. Näin siitä huolimatta, että niitä on oikeudessa katsottu virheellisiksi, tai poikkeavat tutkimukset uskottavimmiksi. Kun AVI ja ELY ei ole uskoneet, nyt ne näki seurauksen. Tiilikainen pani toimeksi.
Vesistöjen tila ei parane sillä, että joku kävelee järven rannalle ja sanoo ”ihme on tapahtunut”. Ongelma on, että kaikki ne, joiden toiminta aiheuttaa vesistöjen pilaantumista, katsovat olevansa syyttömiä, tai että heidän osuutensa on melko merkityksetön.
Sama jatkuu, kun uusi ympäristöministeri on valittu. Edellisen aikana on tehty virheitä ja toimessa oleva ministeri nyt vaan tekee voitavansa. Se, miten voidaan, mitataan vaaleissa, ei esim. vesistöjen kunnossa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset