VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Puuvoiman nousu ykköseksi

  • Puuvoima palasi ykkösvoimaksemme 2012, vuonna 2017 sen osuus kaikesta energiastamme oli 27 prosenttia
    Puuvoima palasi ykkösvoimaksemme 2012, vuonna 2017 sen osuus kaikesta energiastamme oli 27 prosenttia

1970-luvun energiapelillä oli tulevaisuuden perusvoimaksi tarjolla vain fossiilivoima (öljy, maakaasu, kivihiili) tai ydinvoima. Olivatko ne todellisia vaihtoehtoja? Niillä oli rasitteena ylikäymätön ympäristöongelma: fossiilivoimalla ilmastoon päätyvä hiilidioksidi, ydinvoimalla ikuiset jätteet.

Sekä fossiilivoima että ydinvoima olivat kansantaloutta velkaannuttavaa tuontitavaraa. Ydinvoimankin väitetty kotimaisuus oli samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote kypsytetään Suomessa, mutta raaka-aine oli ostettava ulkomailta.

Parivaljakko Johannes Virolainen ja Olavi Huikari ajattelivat 1970-luvulla energiapelistä uudella tapaa. Pelissä tulee olla kotimainen vastaan tuontitavara, uusiutuvat vastaan uusiutumattomat luonnonvarat, puuvoima vastaan muut voimat.

Ministeri Virolainen nimitti 1976 professori Huikarin jäseneksi Energiapolitiikan neuvostoon, vastapainoksi ydinvoimaa yksipuolisesti ajaneelle neuvoston koulukunnalle. Neuvoston iso tavoite oli löytää vaihtoehto silloiselle energian päälähteellemme öljylle.

Korkeimmillaan saimme öljystä 1970-luvun alussa yli 60 prosenttia kaikesta energiastamme (kuva). Kansakunnan energiaturvallisuuden kannalta ulkomaisen energian huima prosentti oli alkanut huolestuttaa.

Huikari ehdotti Energiapolitiikan neuvostolle ydinvoiman oheen kotimaisen puun uudentyyppistä energiakäyttöä. Neuvotteluiden kompromississa neuvosto taipui puoltamaan ehdotusta. Saatuaan neuvoston mietinnön Virolainen järjesti Metsäntutkimuslaitokselle varat kymmenvuotiseen PERA-projektiin, Puu Energian Raaka-Aineena.

Varmistaakseen että Metsäntutkimuslaitoksen saamat lisävarat eivät ohjaudu tutkimuksen tilkkutäkkiin, Virolainen nimitti tutkimusta ohjaavan, erillisen Energiametsätoimikunnan. Toimikunnan työ ja PERA-projektin tutkimus käynnistivät muutoksen.

Mitä 40 vuodessa tapahtui? Vuosi 2012 oli Suomen energiatalouden paaluvuosi. Puuvoima kiri tasoihin monikymmenvuotisen ykkösen, öljyvoiman kanssa, ja nousi sen jälkeen energiataloutemme johtavaksi perusvoimaksi.

Tilastokeskus päivitti joulukuussa tuoreimman vuositilastonsa. Vuonna 2017 saimme puuvoimasta 27 prosenttia. Kakkosena on öljyvoima 23 prosentilla ja kolmosena ydinvoima 17 prosentilla.

Huikarin Energiapolitiikan neuvostolle esittämän opin mukaisesti puuvoima on tänään käsitteenä laajempi kuin vanhan opin polttopuu. Tuttua klapia, haketta tai ylipäänsä pienpuuta puuvoimasta oli 2017 vain 17 prosenttia. Metsäteollisuuden sivuotteista kuten kuoresta, purusta ja hukkapaloista saimme 40 prosenttia puuvoimasta.

Vähiten tunnettua voimaa on selluteollisuuden mustalipeä. Sellunkeitto on sarja liuotuksia, millä paperin raaka-aineesta, selluloosasta uutetaan pois puusolujen tukiaines eli ligniini. Ligniini on puun energiapitoisin osa. Sana on latinaa, se tarkoittaa polttopuuta. Mustalipeän poltosta tuli 43 prosenttia puuvoimasta.

Puuvoiman nousu jatkuu edelleen, kun sahateollisuus kasvaa ja sellutehtaat käyvät täysillä. Varma puuvoiman lisääjä on nouseva biotalous, tuottipa se metsistämme biohiiltä, bionestettä, biokaasua tai jotain vielä tuntematonta metsäteollisuuden arvotuotetta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Tuo ligniini on hyvin nopeasti muuttumassa sivutuotteesta/jätteestä arvokkaaksi (liikenne)polttoaineeksi. Tähän asti puita on pyritty valikoimaan selluntuotannon maksimoimiseksi. Ei olisi välttämättä huono sijoitus istuttaa nyt selluntekijöiden toiveiden vastaisesti puita joissa on mahdollisimman paljon ligniiniä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset