VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Quo vadis - Mihin menet metsätalous?

  • (1) Paperin tuotannossa pohjavirta kääntyi vuosisadan vaihteessa
    (1) Paperin tuotannossa pohjavirta kääntyi vuosisadan vaihteessa
  • (2) Suomen metsien laskettu (milj. m3/v) kasvu ja poistuma (hakkuut ja luonnonlahoama) 1940 lähtien, ennuste vuoteen 2040
    (2) Suomen metsien laskettu (milj. m3/v) kasvu ja poistuma (hakkuut ja luonnonlahoama) 1940 lähtien, ennuste vuoteen 2040

Metsätalouden suuri muutos lähestyy usein huomaamatta. Muutos kääntää metsätalouden pohjavirtaa, megatrendiä, ja muutoksen vaikutus kestää pitkään, vähintään yli yhden sukupolven tai jopa puolen vuosisadan ajan.

Metsätalouden pohjavirran iso muutos tapahtui heti sotien jälkeen. Tehometsätalous tuli maahamme, tai ainakin tehohakkuut tulivat. Meidän oli saatava sotakorvaukset maksetuiksi määräaikaan mennessä, lupauksemme mukaan.

Seuraava suuri muutos oli paperiteollisuuden nousu 1960-luvulta lähtien. Ennen digiaikaa uskoimme vahvasti paperiin niin sanoma- ja aikakauslehdissä, asiakirjojen kopioissa kuin henkilökohtaisissa kirjeposteissakin. Usko näkyi paperin tuotannon nousussa (kuva 1).

Metsäala oli kovan paikan edessä. Oli kyse siitä, riittääkö puu paperiin, riittääkö taloutemme tärkein raaka-aine. Vaikka kansallinen metsänparannusohjelma oli jo hyvässä vauhdissa - soita ojitettiin, metsiä lannoitettiin ja vajaatuottoisia maita viljeltiin - hoidettujen metsien lisääntynyt kasvu ei vielä tuonut lisäpuuta teollisuuden lisätarpeeseen.

Metsämaana Suomi oli vaarassa joutua kehitysmaiden kastiin. Vaatimus kansantalouden jatkuvasta kasvusta etenkin paperin viennin myötä näytti johtavan metsätaloutemme kestämättömään tilaan. Kasvutalouden oppia seuraten olisimme joutuneet hakkaamaan metsiämme pysyvästi enemmän kuin ne kasvavat.

Metsiämme ja metsätalouttamme uhkaavan tilanteen vuoksi metsäsektorin pohjavirran suuntaa tarkistettiin 1960-luvun lopulla.

Runsaasti puuta tarvitsevan sahaamisen ja kemiallisen massan keiton asemesta uudeksi painoalaksi valittiin puun käytölle riittoisampi puun mekaaninen hiominen ja kuumahiertäminen. Metsäteollisuuden tavoitteeksi asetettiin vienti mekaanisesta massasta valmistetuilla puupitoisilla painopapereilla.

Puun tarvetta oli mahdollinen vähentää. Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota.

Etenkin 1970-luvulta lähtien metsäteollisuudessa kasvoi kuumahierteen ja siitä valmistetun paperin tuotanto. Sellun valmistuskin lisääntyi, mutta hitaammin. Puun sahaaminen vähentyi.

Pohjavirran käännöksellä oli merkittävä vaikutus metsätaloutemme ekologiseen perustaan. Pääsimme kasvun ja poistuman väliseen kestävään suhteeseen (kuva 2). 

Pohjavirran käännöksellä oli kuitenkin hintansa. Energian kulutus nousi, kun sähköstä tuli metsäteollisuuden tuotannolle entistä keskeisempi tekijä. Sähköllä ruvettiin korvaamaan raakapuuta. Pöllien hiominen, hakkeen jauhaminen ja kuumahiertäminen veivät energiaa. 1990-luvun alun laskennan mukaan yksi kuumahierrettä valmistava tehdas imaisi saman määrän sähköä kuin suomalainen kaupunki, esimerkiksi UPM:n Jämsänkosken tehdas saman verran kuin Tampere.

Paperiteollisuuden tarvitsema lisäsähkö oli keskeisiä perusteluja 1990-luvun alussa, kun maahamme vaadittiin viidettä ydinvoimalaa (nykyistä Olkiluoto kolmosta). Silloisten laskelmien mukaan metsäteollisuuden miljoonan markan tuotantoa kohti kului 1960-luvun alussa sähköä 191 megawattituntia. Vuonna 1990 sama tuotanto tarvitsi sähköä 315 megawattituntia eli 1,6 kertaa enemmän.

Samanaikaisesti puun tarve väheni. Kun vuonna 1960 miljoonan markan teollisuustuotantoon tarvittiin 1556 kuutiota puuta, vuonna 1990 siitä tarvittiin enää puolet, 850 kuutiota.

Nyt 2010-luvun lopulla Suomessa puuta riittää, mutta riittääkö sähkö? Pitävätkö 1960-luvun metsälinjauksen perusteet vielä, puolen vuosisadan jälkeen?

Metsien hakkuu ei enää (2018) uhkaa metsävaroja. Tilanne on päinvastainen: metsät kasvavat parhaillaan niin hyvin, että talousmetsien hakkuita voi edelleen lisätä. Metsänparannusvaroin 1900-luvun loppupuoliskolla ojitetut suot puskevat puuta. Meillä on metsää enemmän kuin koskaan aikana, jolloin metsäntutkijat ovat osanneet kasvavan puun määrää mitata ja laskea.

Entäpä paperin tuotanto? Tuskin kukaan osasi ennen digiaikaa ennustaa miten paperille käy. Paperin tuotanto oli Suomessakin hivenen kiihtyvässä nousussa aina 1900-luvun loppuun saakka. Sitten tapahtui metsätalouden pohjavirran muutos. Paperi kääntyi laskuun. Vuonna 2017 Suomen paperin tuotanto on hivenen yli puolet siitä mitä se oli korkeimmillaan.

Entäpä energia ja metsäteollisuuden sähkön tarve? Tarvitseeko metsäteollisuus vielä viidettä ydinvoimalaa?

Jo kuumahierteisen paperin tuotannon putoaminen pudotti sähkön tarvetta. Yhtä merkittävää oli siirtymä uuden ajan sähköä tuottavaan selluteollisuuteen. Näyttävin esimerkki on Äänekosken 2017 valmistunut biotuotetehdas. Se tuottaa ylijäämältään valtakunnan verkkoon myytävää puusähköä 240 prosentin omavaraisuudella.

Quo vadis – mihin menet metsätalous 2020-luvulla? Hyvään suuntaan, 1900-luvun jälkipuoliskon huolia muistellen. Metsätalouden ekologinen osio on päässyt kestävän talouden tilaan. Metsätalouden teollinen osio on päässyt uusiutuvaa sähköä tuottavaan tilaan.

 

Lähteet:

https://www.metsateollisuus.fi/tilastot/massa-ja-paperiteollisuus/

Luke tilastot

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Tervehdys Veli, vakiovastaajasi täällä!

Blogisi on taattua tavaraa. Tarkoitukseni ei ole olla eri mieltä, eikä kyseenalaistaa, vaan muistuttaa kolikon kääntöpuolesta. Metsiemme tehokas hyödyntäminen tapahtuu nyky-ymmärtämyksellä vesistöjemme kustannuksella. Tälle tulisi saada loppu. Näihin päiviin saakka on sallittu kiistely siitä, kuka vesistöjen pilaantumiseen on syyllinen. Vaihtoehtoja ovat maatalous, turvetuotanto ja metsätalous. Suomessa ei ole "kyetty" kehittämään luotettavaa, käytössä olevaa mittausjärjestelmää humuspäästöille. Pinta-alateknisesti pääsyyllinen on kumminkin selvä.
Mikäli päästöistä vesistöihin ei saada taloudellista sanktiota, ei parannusta tule. Metsätaloudella on ollut yli puolivuosisataa aikaa kehitellä ratkaisu. Juuri mitään ei ole tehty. Mihin menet metsätalous?

Käyttäjän VeliPohjonen kuva
Veli Pohjonen

Kiitos Martti,
tosi on: humuspäästöihin ei ole kehitetty riittävän yksinkertaista menetelmää. Tutkimusta tarvitaan, yliopistotasolla. Metsien puuston (kuutiomäärän) tilan mittaus on kehitetty (yliopisto - lähtöisesti) nykyään ällistyttävän yksinkertaiseksi (ks. esim. metsaan.fi). Siitä kehityksestä kannattaisi maaperä- ja vesistötieteiden ottaa oppia.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Olen vahvasti ja aidosti sitä mieltä, että juttusi ovat arvokkaita ja perusteltuja. Erityisen otettu olen historiallisista katsauksistasi. Mitä tapahtui ja milloin Suomen metsätalouden tieteessä. On hyvin tärkeää, että päätösten perusteet tuodaan kokemusperustaisesti esille.
Pidän silti sitkeästi esillä tätä vesien kunto teemaa. Ilman sitä, että asia otetaan vakavasti ja siitä otetaan vastuu, ”tieteestä” on turha puhua.
Jos vesistöt rajataan ulos kestävästä kehityksestä, ei tieteellä ja metsätalouden moraalilla, ole pohjaa, oikeutusta.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No todellisuudessa voimme puuta kasvattaa jopa 80% enemmän , kun peukaloimme jälsigeeniä. Koe on tehty haapapuulla. Geeniteknologia tulee myös metsiinkin ja puut tulevat kasvamaan enemmän ainakin
kasvua. Paperit tulevat muuttumaan sähköisekši ja sanomalehtiä tullaan lukemaan ilman paperia. Sirut pistetään kämmeneseen ja sillai maksetaan kaupassa kuten jo aika yleisesti tehään jo Ruotsissakin. Puuta tullaan saamaan pieneltä alueelta geenijuttujen johdosta.Teemme sähköllä asioita ja samalla tulee nykyisillä energian tavoilla päästöjäkin.Metsät tulevat lisääntymään. Metšäteollisuuteen tulee todennäköisesti uusia innovaatioitakin. Minä olin pieni, kun äitini möi metsää Veitsiluotoon. Sillon oli pokasahat ja justeeri ja hevoset. Meillä oli kotona moottorisaha, joka paino 15kg joskus 50--luvun lopussa ja moottorisahaa ei silti käytetty metsässä. Sitten moottorisahat keveni

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset