VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Hiilidioksidin sieppaus kannattaa aloittaa metsillä

  • Hiilidioksidin päästöhinnan ja eri sieppausmenetelmien hintavertailu, arvio 2018 loppuvuoden lukujen perusteella.
    Hiilidioksidin päästöhinnan ja eri sieppausmenetelmien hintavertailu, arvio 2018 loppuvuoden lukujen perusteella.

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun 2018 raportin taustatyön tekijät kävivät läpi valtavan joukon tieteellisiä artikkeleita. He haarukoivat, summasivat ja laskivat keskiarvoja erilaisille vaihtoehdoille. Yksi haravoiduimpia teemoja oli hiilidioksidin sieppaus ilmakehästä, vaihtoehtona hiilidioksidin päästöjen vähennyksille.

Hiilidioksidin voi siepata joko biologisesti tai teknisesti, tai molemmat yhdistäen. Kaikki sieppauksen menetelmät maksavat. Päämaksajaksi ilmastokamppailussa on jo vuosia ehdotettu hiilidioksidin päästöpörssiä.

Esimerkiksi kivihiilivoimala maksaa fossiilipolttoaineen käytöstään jätevesimaksun tyyppistä hiilidioksidiveroa, yksikössä euroa per tonni päästettyä hiilidioksidia. Hiilidioksidin sieppaajalle kuuluu maksaa korvaus varastoidusta hiilidioksidista, yksikössä euroa per tonni siepattua hiilidioksidia. Kun päästetyn ja siepatun hiilidioksidin hinnat kohtaavat, ilmastokamppailu jatkuu markkinavoimin – ainakin teoreettisesti, näin on uskottu.

Ilmastotutkija Sabine Fussin johtama 18 tutkijan joukko analysoi 2018 sieppauksen arvioituja kustannuksia eri vaihtoehtojen välillä (kuva ja lähde). Kunkin vaihtoehdon kustannuksista kerättiin ensin haarukka viime aikojen kirjallisuuden tiedoista. Tutkijat päivittivät (kavensivat) haarukkaa sen jälkeen oman analyysinsä mukaan. Kuvan arvoksi on otettu haarukan keskiarvo.

Sieppauksen eri vaihtoehtojen kustannus vertaantuu kuvassa hiilidioksidin hintaan EU:n päästöpörssissä. Joulukuun alussa se oli 20 Euroa hiilidioksidin tonnilta. 

Biologinen hiilidioksidin sieppaus on keskimäärin halvempaa kuin tekninen sieppaus. Halvinta on metsitys, nykyisillä menetelmillä. Maaperän hoito tarkoittaa humuksen lisäämistä esimerkiksi siirtymällä kynnön asemesta suorakylvöön tai varaamalla riittävä määrä peltoa vehnän tehoviljelystä ympärivuotisen nurmen maisemapelloiksi.

Biohiilen lisääminen peltoon on jo kehitetty menetelmä, mutta Sabine Fussin analyysin  mukaan menetelmä on vielä kiusallisen kallis. Biohiili on valmistettava jostakin raaka-aineesta (esimerkiksi metsähakkeesta), ja raaka-aineella on jo oma hintansa. Sen jälkeen tulevat hiiltämisen ja levittämisen tekniikat, ja nekin maksavat.

Hiilidioksidin biosieppaus (BECCS - BioEnergy with Carbon Capture and Storage) on teoriana valmis, mutta teknisesti vielä alkion tasolla. Tutkimus- ja kehitystyötä tarvitaan vuosia tai pari vuosikymmentä ennen kuin menetelmän sieppaushinta putoaa markkinatasolle.

Sama tutkimus- ja kehitystyön tarve koskee kaikkia hiilidioksidin sieppauksen teknisiä vaihtoehtoja. Kivijauheen lisäys (enhanced weathering) tarkoittaa jauhetun, alkaalisista kalliomineraaleista jauhetun kivipölyn levittämistä laajalti, vaikkapa lentokoneilla sademetsiin tai valtameriin. Emäksinen kivipöly alkaa automaattisesti sitoa hiilidioksidia itseensä.

Valtameren lannoituksessa taas levitetään rautaa tai muita ravinteita meren planktonille niin että se alkaa sitoa kasvuunsa meren hiilidioksidia. Kun plankton kuolee se vajoaa meren pohjaan ja varastoi hiilidioksidin sinne.

Suora hiilidioksidin sieppaus ilmakehästä muistuttaa maan päällä olevia aurinkopaneeleita. Sieppauksen paneelisuodattimeen on valikoitu tai kehitetty sellaisia kemikaaleja että ne sitovat läpi virtaavan ilman hiilidioksidin.

Kaikki teknisen sieppauksen menetelmät ovat vielä kalliita. Tutkimus- ja kehitystyötä tarvitaan. Teknisen työn pitempääkään kestoa ei kannata silti kauhistella, kun ottaa oppia vaikkapa aurinkopaneelin historiasta. Sen ensimmäinen kaupallinen sovellus oli 1957 Vanguard-1 satelliitissa. Tarvitsimme 60 vuotta nykytilanteeseen, missä aurinkopaneelien sähkö on aurinkoisilla seuduilla halvempaa kuin kivihiilivoimalan sähkö.

Sama jakso voi mennä esimerkiksi hiilidioksidin suoralla sieppauksella, ennen kuin se halpuu aurinkopaneelien tavoin.

Onneksi voimme heti aloittaa teknisen tutkimus- ja kehitystyön rinnalla toistaiseksi edullisimman hiilidioksidin sieppauksen ja varastoinnin: metsityksen. Sen hiilidioksidin hinta on nykymenetelmin arviolta 24 tonnia tonnilta. On vain ajan kysymys milloin hiilidioksidin päästöhinta EU:n pörssissä ylittää tämän. Ja sitä ennen maapallon metsitystä voi edistää esimerkiksi kehitysavulla.

 

Päälähde:

Sabine Fuss, William F Lamb, Max W Callaghan, Jerome Hilaire, Felix Creutzig, Thorben
Amann, Tim Beringer, Wagner de Oliveira Garcia, Jens Hartmann, Tarun Khanna, Gunnar
Luderer, Gregory F Nemet, JoeriRogelj, Pete Smith, Jose Luis Vicente, Jennifer Wilcox, Maria del Mar Zamora Dominguez & Jan C Minx. 2018. Negative emissions—Part 2: Costs, potentials and side effects. Environ. Res. Lett. 13 (2018) 063002. https://doi.org/10.1088/1748-9326/aabf9f

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Tuo on varmaan joku Euroopan keskihinta. Suomessahan hiilidioksidin sitominen metsiin on halvempaa ja parhaassa tapauksessa jopa tuottaa rahaa kasvun lisääntymisen vuoksi ja koska muuten tuottamattomia alueita saadaan puiden kasvualustoiksi.
Ei siinä mitään, maksaisivat edes 5 euroa/tonni niin tulisi jo varmasti vipinää alalle.

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

Hyvä kirjoitus, tässä oli uutta tietoa paljonkin asiaa tutkineelle. Kunpa mahdollisimman moni lukisi tämän.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No mediassa olevien tietojen mukaan kivihiilen käyttö on kasvanut ja myös hinta. Oisi hyvä metsittää aavikot ja hillitä metsän kasvun tuomaa lisähakkuita harkiten. Metsiä pitäisi saada maapalloon ainakin 64 milj neliökilometria ja paljaita maita pitäs saada kasvipeittoon

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset