VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Koillis-Savon Sammosta odotettiin ympäristöaatteen kärkihanketta

Tämän päivän ympäristöaate syntyi 1962 Rachel Carsonin kirjasta ”Äänetön kevät”. Vaikka kirja keskittyi enemmän ympäristömyrkkyihin (etenkin DDT), se käynnisti myös laajemman ympäristöajattelun. Nyt, yli puolen vuosisadan vanhaa Carsonin alkusysäystä meidän on kiittäminen siitä, että vesi ja ilma ovat puhdistumaan päin sekä asuintienoillamme että teollisuutemme äärellä.

Enää eivät viemärit päästä jätteitämme vesistöihin sellaisenaan. Enää ei kivihiiltä polttavista kattiloista tuprua rikinhöyryistä savua niin, että tehtaalta tuulen alapuolen suunnan taloista syöpyvät maalit ja metallit. Enää eivät sellutehtaat laske vesistöihin sakeaa jätevettä niin, että heikoilla moottoriveneillä on vaikeuksia ajaa läpi.

1900-luvun jälkipuoliskolla jäteveden puhdistamoita ja teollisuuttamme ohjattiin ympäristön suojeluun asettamalla päästöille vuosi vuodelta kiristyvät rajat. Ken päästörajat ylitti, maksoi sakot. Sakot nousivat vuosi vuodelta.

Vedet ja ilma selkiintyivät. 1900-luvun lopussa puhtaan ympäristön tavoite oli lähempänä kuin vuosisadan puolivälissä.

Miten aate vaikutti metsäteollisuuteen? Se ei pystynyt 1900-luvun lopulla enää laajenemaan niin kuin vielä 1900-luvun puolivälissä. Vaikuttava esimerkki oli Pohjan Sellu Kajaanissa. Uutta sellutehdasta suunniteltiin pitkin 1980-lukua. Mutta sitä kun tehtaan suunnittelu eteni, puhtaan Oulujärven painoarvo nousi. Päästöjen rajoitukset kiristyivät. Niin kiristyi myös Oulujärven alueen kansalaisten vastustus. Pohjan Sellu -hanke haudattiin 1991, ainakin toistaiseksi.

Pohjan Sellun kaatuminen oli metsätaloudelle melkoinen kolaus. Yliopistoissa alettiin 1990-luvun alussa tutkia yhä enemmän kiertotalouden teorioita ja käytännön sovelluksia, niin että kuitupuuhun pohjaava metsäteollisuus voisi elpyä. Ehkä jo silloin rivien välissä häämötti sana biotalous.

Erikoisimpia 1990-luvun alun suunnitelmia oli Juankoskelle kaavailtu Koillis-Savon Sampo –hanke. Sen oli määrä rakentaa puunjalostukselle, tehtaan omalle puuenergialle ja ulkopuolisen biolietteen energiakäytölle uuden tyyppinen palapeli. 

Juankoskelle rakennettavan biovoimalan oli määrä toimia silloisen Stromsdalin kartonkitehtaan ja alueelle rakennettavan uuden sahan yhteydessä. Voimalan pääpolttoaine oli kartongin valmistuksessa ja sahauksessa syntyvä puujäte, tyypillisimmillään kuorta ja purua.

Uutta Koillis-Sammossa oli voimalan sivupolttoaine. Juankosken kattilassa oli tarkoitus polttaa myös biolietettä. Mutta Juankosken bioliete ei olisi ollut pelkästään metsäteollisuuden jätettä. Yhteiseen puhdistamoon olisi ohjattu myös Juankosken ja Kaavin kuntien asumisjätevedet. Niiden liete-erottelun jälkeen ympäröivät vesistöt olisivat hivenen puhdistuneet.

Koillis-Savon Sammon yhteydessä oli esillä myös suljettu veden kierto niin että jätevettä ei olisi päässyt ympäröiviin vesistöihin ollenkaan. Tämä ajatus jäi vielä teorian asteelle. Ainut merkittävä jäte mikä Sammosta olisi lähtenyt luontoon, oli tuhka. Mutta sekin olisi ollut metsien kaipaama lannoite. 

Koillis-Savon Sammosta odotettiin ympäristöaatteen varhaista kärkihanketta. Sampoa pidettiin 1990-luvulla varhaisena esimerkkinä siitä, miten vihreyden teollistaminen antaa juhlapuheissa toistetun kestävän kehityksen käsitteelle elämän. Kestävä kehitys saa käytännön sisällön, suunnan ja tavoitteen. Vihreyden teollistaminen olisi tehnyt jätteestäkin myyntitavaraa.

Aika Koillis-Savon Sammolle ei ollut neljännesvuosista sitten vielä kypsä. Hanke ei toteutunut 1990-luvulla niin maailman markkinoista, kotimaan taloudellista, päivänpoliittisista kuin teknisistäkään syistä johtuen. Itse Stromsdalin kartonkitehdas ajautui konkurssiin 2008.

Koillis-Savon Sampoon aikoinaan liittyville kiertotalouden teorioille tuli taas Savossa tarve, kun Pro Kallavesi liike alkoi elokuussa 2018 kuntalaisaloitteellaan vastustaa Finnpulp Oy:n  suunnittelemaa maailman suurinta havusellutehdasta Kuopioon. Toistaako Pohjan Sellun historia itseään?

Kaikkien eduksi olisi jos biotalous pääsisi lopulta ympäristöaatteen suljetun kierron talouteen. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Ainakin miljardi pitäisi sijoittajilta säilöä rahastoon, josta aletaan nostaa korvauksia, mikäli korvaamattomat luonnonarvot alkavat tuhoutua.
Siitä rahastosta ei luonnollisesti nostettaisi mitään, jos vahinkoja ei aiheutuisi. Mikä loistava rahasto, sijoittajille -eikö?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset