Ilmastopaneeli edistää toisen sukupolven energiaviljelyä

Energiaviljelyn oppi sai alkunsa 1970-luvun öljykriiseistä. Juuri ennen niitä kansainvälinen ajatushautomo Rooman Klubi oli julkaissut teoksensa ”Kasvun rajat”. Klubi opetti, että uusiutumaton polttoaine loppuu kohta. Ihmiskunnan on syytä siirtyä uusiutuviin, aurinkoperäisiin polttoaineisiin.

Biomassan varastoimaa aurinkoenergiaa voi paitsi kerätä luonnonmetsistä polttopuuna, myös viljellä.

Energiaviljelyn alussa Suomessakin käytiin läpi kaikki biomassakasvit, joilla uusiutuvaa bioenergiaa voisi tuottaa. Harkinnassa olivat sokerijuurikas, rypsi, peruna, vehnä, ohra, viljan olki, järviruoko, ruokohelpi, energiapaju, haapa, rauduskoivu ja ylipäänsä metsähake.

Ensimmäisen sukupolven energiaviljely ei käynnistynyt 1900-luvun puolella. Öljyn kasvun rajat eivät vielä nostaneetkaan öljyn hintaa ennusteiden mukaan. Energiaviljely ei ollut myöskään näkyvästi mukana 1900-luvun ilmastokeskusteluissa. 

Pisimmälle suomalaisessa energiaviljelyssä eteni ruokohelpi, 2000-luvun alussa. Sitä viljeltiin parhaimmillaan 19 000 hehtaarin peltoalalla vuonna 2007 (kuva). Sen jälkeen ruokohelven viljely hiipui, pääosin helpimurskeen polttoteknisten ongelmien vuoksi. Vielä 10 vuotta sitten energiaviljelyn ilmastoetu ei ruokohelpeä puoltanut.

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) kohuttu lokakuun 2018 ilmastoraportti nosti toisen sukupolven energiaviljelyn esiin vaihtoehdossaan BECCS, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi bioenergialla (BioEnergy with Carbon Capture and Storage). Vuoteen 2100 mennessä menetelmän painoarvo ilmastokamppailussa on yksi kolmasosa. Kaksi muuta ovat hiilidioksidin päästöjen taattu pudottaminen sekä uuden lisämetsän viljely maapallolle.

Toisen sukupolven energiaviljely kiinnittää entistä enemmän huomiota viljeltävien kasvien valintaan. Ruokakasveja ei tulisi enää polttaa, kaasuttaa, käyttää tai mädättää sähköksi, lämmöksi, biokaasuksi tai polttonesteeksi. Olihan se tämän päivän ajattelun mukaan hieman omituista, kun takavuosina esimerkiksi tutkittiin innolla miten maatilojen puupelletin polttimia tuli säätää niin, että ne polttavat tehokkaasti myös itse viljellyn kauran jyviä.

IPCC raportti rajaa energiaviljelyn kasvit kahteen ryhmään: pehmeät ruohovartiset ja kovat puuvartiset kasvit. Ruohojen esimerkkejä ovat eteläisemmät norsunheinä (Miscanthus) ja lännenhirssi (Panicum). Pohjoisempi ruokohelpi kuuluu samaan joukkoon. Viljelypuiden esimerkit kuuluvat ryhmään nopeakasvuiset lyhytkiertopuut.

Toisen sukupolven energiaviljelyn raaka-aineista voi tehdä nykytekniikan laitoksissa sähköä ja lämpöä, biokaasua ja biopolttonesteitä. Jokaisessa prosessissa syntyy hiilidioksidia, ja sen voi nykytekniikalla ottaa laitoksissa talteen. Varastoituna tämä BECCS-siepattu hiilidioksidi on peräisin taivaalta. Ilmastopaneelin laskennassa ilmakehän hiilidioksidi alkaa näin vähetä.

Energiaviljelyn ja BECCS-sieppauksen tutkimus- ja kehitystyötä silti tarvitaan. Suomessa ei ole vielä yhtään hiilidioksidin talteenoton käytännön tason koelaitosta. Suomessa energiaviljelyn tutkimus ja käytännön sovellukset ovat edelleen alamäessä mistä ruokohelven käyrä kertoo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu