VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Pohjoinen puu korvaamaan eteläistä puuvillaa

Metsäliitto (Metsä Group) tiedotti lokakuun (2018) alussa rakentavansa Äänekosken uuden biotuotetehtaansa kylkeen tekstiilikuitua valmistavan teollisen koelaitoksen. Puupohjaista vaatekuitua tuottava koelaitos on vuosikapasiteetiltaan 500 tonnia. Laitoksen rakentaminen alkaa heti, ja sen tuotannon arvioidaan käynnistyvän vuoden 2019 lopussa.

Kyseessä on eräs kymmenen vuotta edenneitä biotalouden kehityspolkuja. Kemijärven massaliike toi nimittäin Stora Enson vuoden 2008 yhtiökokoukseen jo samantapaisen ehdotuksen, liukosellun.

Massaliike oli hankkinut jäsenilleen riittävästi osakkeita, niin että he pääsivät mukaan kokoukseen. Liike vaati äänestettäväksi, että Kemijärven sellutehdasta ei lakkauteta. Tehtaan tulisi vaihtaa silloin maailman markkinoilla heikkenevä paperisellu lupaavampaan, vaateteollisuuden tarpeeseen pohjaavan liukoselluun.

Varhainen ehdotus kaatui. Kemijärven sulkeminen käynnisti metsäteollisuutemme muutoksen. Pääosin paperin kysyntään pohjaavia tehtaita alettiin sulkea. Mutta taustalla massaliikkeen ehdotusta tutkailtiin tarkemmin, ja vuonna 2012 Stora Enso aloitti liukosellun tuotannon Enocellin tehtaallaan Uimaharjussa.

Stora Enso ei ollut linjanvedossaan yksin. Liukosellun tuotanto on kasvussa tärkeissä kuitupuuta tuottavissa maissa, kuten Ruotsissa, Pohjois-Amerikassa, Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa. Kaikille liukosellun tuottajille Kiina on tärkeä vientikohde.

Liukosellu oli tekstiilin esiaste

Liukosellu on meille vielä sanana outo. Puusta valmistettu tuote koskettaa silti kaikkia hyvin lähellä. Tarkistapa T-paitasi tai muun ihokkaasi helmasta pistävä lipuke. Lukeeko siinä sana viskoosi?

Viskoosi eli rayon on puuperäistä vaatekuitua. Liukosellu on viskoosin esiaste.

Viskoosi syntyy tekstiilitehtaassa, kun sen ostamaa liukosellua käsitellään. Ratkaisevassa vaiheessa siirappimainen liuos puristetaan kymmeniä tuhansia reikiä sisältävän suuttimen läpi. Muodostuu ohuita lankoja, jotka jähmettyvät suuttimen alla olevaan laimeaan rikkihappoon. Lopuksi jähmettyneet langat eli viskoosikuidut pestään puhtaaksi haposta, valkaistaan ja kuivataan. Langat kudotaan vaatteeksi.

Viskoosin keksi 1884 ranskalainen kemisti, rayonin isäksi kutsuttu Hilaire de Chardonnet. Jo toistasataa vuotta viskoosi on kilpaillut vaatekuitujen maailmanmarkkinoilla, aluksi peltojen puuvillan ja myöhemmin myös fossiiliöljystä tehdyn nailonin kanssa.

Viskoositehtaita on noussut ja kaatunut maailmalla markkinoiden kilpailun mukaan. Tämä kuuluu keksintöjen alkuvaiheeseen. Etenkin 1900-luvulla halvempi puuvilla jarrutti viskoosia.

Puuvillalla yhä enemmän ongelmia

Vuosituhannen vaihduttua puuvillaa on alkanut yhä enemmän varjostaa maapallon väkiluvun kasvun myötä uhkaava mahdollinen ruokakriisi. Maapallon jokaista kuutta vehnähehtaaria kohti kasvaa yksi puuvillan hehtaari. Ykköslaadun peltohehtaarin haluttaisiin jatkossa kasvavan mieluummin ruokaa.

Puuvillalla on ympäristöongelmia. Yli puolet maailman puuvillapelloista keinokastellaan. Vesistöjä kuivuu ja maaperä suolaantuu. Tunnetuin esimerkki on kymmenesosaansa kuivunut, maailman suurimmaksi ympäristötuhoksi mainittu Aralin meri lähipeltoineen Kazakstanissa.

Puuvillan päästöt ovat kasvussa. Puuvillapeltoja lannoitetaan keskimäärin enemmän kuin muussa viljelyssä. Ravinnepäästöjä vesistöihin riittää.

Maailman hyönteismyrkyistä puuvillapelloille levitetään 25 prosenttia, kun peltopinta-alasta puuvillalla on vain kolme prosenttia. Orgaanisten ainesten päästöjä riittää.

Ennen kuin puuvillan siemenhöytyvät voi puida koneellisesti, puuvillan lehtien on kuivuttava tyystin tai pudottava. Ellei se tapahdu itsestään kuivan kauden koittaessa tai kasvukauden kylmettyä, lehdet varistetaan myrkyttämällä ne joko traktorista tai matalalla lentävästä lentokoneesta. Esimerkiksi USA:n puuvillapelloilla on käytetty varistuskemikaalina varsinaista myrkkyä, arseenihappoa.

Ruoan tarve yhtäältä ja ympäristöpäästöt toisaalta ajavat maailmantaloutta tilanteeseen, missä puuperäinen vaatekuitu voi murtaa puuvillan vallan. 

Äänekosken uudessa koelaitoksessa käytettävä tekstiilikuidun menetelmä on suoraliuotus, joka hyödyntää täysin uutta, sellua liuottavaa yhdistettä. Raaka-aineena käytetään Metsä Groupin valmistamaa, vielä kuivaamatonta paperisellua. Uutta menetelmää mainostetaan ympäristölle ystävällisemmäksi kuin nykyisiä tekstiilikuidun tuotannon vaihtoehtoja.

Vaatteen kysynnällä varma kasvu

Paperin kysyntä on maailmalla vähennyt sitä mukaa, kun kannettavat tietokoneet ja älykännykät yleistyivät. Vaatteen kysynnällä on sen sijaan jatkuvan varma kasvu. Vaate on ruoan jälkeen ihmisen perustarpeiden kakkonen. Kysyntä kasvaa maapallon väkiluvun myötä, ja sitä vielä nopeammin. Afrikassakin kaikki pukeutuvat vähintään yhteen vaatekertaan. Elintason noustessa vaatekertoja ostetaan heti lisää.

Etelän peltojen puuvillan korvaaminen pohjoisella kuitupuulla sopii metsien Suomelle. 2020-luvun biotaloutemme on valmis vaatteen tielle.

*****

Ajankohtainen lähde:

https://www.metsagroup.com/fi/Media/kaikki-uutiset/Pages/Uutinen.aspx?En...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Kaikki, mitä tästä aiheesta tiedämme, on positiivista. Itse sellun viennistä ei voi sanoa samaa. Jalostusasteen nosto täytyy aina olla voittopuolisesti hyvä asia, oheistuote eritoten.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sitten vain Matti tekemään suomalaisille ja maailmalle farkkuja ja kangasta viskositeettia unohtamatta.

Risto Koivula

Puuvilla on oikein varsinainen vesisyöppö kasvien joukossa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset