VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Puusiutuvaa, komissaarit

EU – komissaarien taustalla pyöriviin ilmastokuiskaajiin on siinnyt merkillinen koulukunta. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme on tyypillisesti havumetsien haketta. Kuiskaajat painostavat komissaareja väitteellä, että 70 vuoden kierron havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Suomalainen metsäväki on jyrkästi toista mieltä. Sähkön ja kaukolämmön voimaloissa palavan metsähakkeen varsinaiset vaihtoehdot ovat ikivanhat kivihiili ja polttoöljy. Niihin verrattuna metsissämme kasvava puu uusii jatkuvasti energiaa. Se kierrättää hiilidioksidia ja pitäisi muuallakin ymmärrettynä ilmakehän lämpenemisen loitolla.

Koulukuntien väittelystä on seuraamuksensa. Komissaarit voivat esittää kansainvälisiä rajoitteita pohjoismaiselle pitkän kierron puulle.

Meidän tulee varautua esittelemään Brysselissä nykyistä monipuolisempi hakkeen tuotanto. Siinä tarvitaan havupuiden lisäksi lyhyen kierron lehtipuita. Perinteisen metsämaan oheen tarvitaan myös uutta puunkasvun maata.

Nopeasti kasvava viljelypaju on nopeimmin uusiutuvaa puuvoimaa. Sen viljelyä alettiin kehittää 1980-luvulla. Viljelymaata pajulle silloin riitti. Ennen EU-aikaa pohjoismainen maatalous oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä vuonna 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui meidän miljoonan peltohehtaarin ongelmastamme.

Energiapajua kokeili perusteellisimmin Fortum (entinen Imatran Voima), vuosina 1983-1993. Fortumin näyttö oli niin vakuuttava, että valtio alkoi 1993 rahoittaa 30 eteläsuomalaista maatilaa käsittänyttä Energiatilahanketta. Sen merkittävimmät näytöt saatiin Nygårdin kartanossa, Pohjan pitäjässä (nykyisessä Raaseporissa).

Fortumin kehittämä menetelmä ei kuitenkaan sopinut EU-komissaarien silloiseen ajatteluun. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapellot näyttivät palaavan viljalle eikä maata peltojen energiaviljelyyn enää ollut.

Runsaat kaksikymmentä vuotta kestänyt EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneet. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoitopelloiksi – hömppäheinän pelloiksi miksi viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa oli vuonna 2018 hömppäheinän peltoja yhteensä 156 000 hehtaaria, seitsemän prosenttia koko peltoalasta. Ensi vuosikymmenellä näille pelloille on uusi ympäristötarve. Niitä tarvitaan ilmastokamppailussa. Niillä voisi kasvattaa lyhyen kierron nopeasti puusiutuvaa biomassaa, ekopajua.

Nopeasti uusiutuvaa biohaketta kasvavien lehtipuiden viljelyä tulisi edistää myös 2020-luvun turvesoilla. Suonpohjat ovat biotaloutemme uusi maavara. Niitä on vapautunut jo 40 000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain 2500 hehtaarin vauhdilla.

Tulevien EU:n ilmastoneuvottelujen päällimmäisenä Suomen kannattaa pitää puu uusiutuvana energiana. Lyhyen kierron hakepaju tulee siinä perinteisen metsäenergiamme avuksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Puupeltojen käsittelystä vesistöihin kulkeutuvan maa-aineksen pilaava vaikutus tulee hinnoitella ja periä tuottajilta.
Jo nyt humusvalumien ja happamoitumisen vaikutukset ovat selvät. Vesistöjen tila heikkenee ja on heikennyt kiistattomasti. Syyllistä etsitään ja kun se, po. ne, löydetään, vahinkojen vaikutuksia tulisi periä takautuvasti. Ympäristörikosten, kun teko on tuottamuksellinen, sen tulisi johtaa linnatuomioihin. Saatu hyöty on aikaansaatu rikollisin keinoin, jolloin myös tuotto pitää ulosmitata.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kyllä tämä on periaate nykyään myös teollisuuden osalta. Teollisuus kantaa vastuunsa ympäristöstä.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Taidat olla satiirin mestari.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #5

No jonkun verran on tullut sitäkin harrastettua. Tuo mitä kerroit edellisessä kommentissa pitää täysin paikkaansa.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Tarvitsemme kaikki liikenevät pellot vielä ruoantuotantoon ja omavaraisuuden ylläpitoon. Suomi voi olla vielä saarrettuna kriisin tullen niin, että laivoilla ei meille saada mitään perille.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Juu, näin on historia meille opettanut. Kirsi olet hyvin opetellut läksysi, ja mediakriittisyys on pelkästään hyve näinä aikoina.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Blogistilta olisi kiintoisaa kuulla, mitä energiapajun korjuu tarkoittaa maaperän kannalta. Kantaako sama pelto, kertaistutuksella, aina uuden korjuukerran, ilman minkäänlaista lannoitusta ja kastelua?

Käyttäjän VeliPohjonen kuva
Veli Pohjonen

Monokulttuuriin (viljaa viljan perään) verrattuna energiapaju hoitaa maaperää. Istutusmuokkauksen jälkeen seuraava muokkaus on 25 vuoden kuluttua, kun uudella lajikkeella korvataan vanha lajike. Maaperä on juuriston peitossa 24/25 kokonaiskierrosta.

Korjuu tapahtuu neljän vuoden välein; maaperä on lehvästön peitossa 3/4 kokonaiskierrosta. Tämän ovat oppineet mm. linnut ja riistaeläimet (jänikset, kauriit, peurat).

Ravinteiden (lannoituksen) osalta on laajaperäisempiä (extensive, ei apulannoitusta) ja voimaperäisempiä (intensive, kiertotalouden täsmälannoitus) vaihtoehtoja, niistä enemmän linkissä:

http://pohjonen.org/veli/vprefs/2016/2016%2010%202...

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Silmäilin tarinan mielenkiinnolla. Sivulla 31 töksähti pahasti. Päästöt joka tuolla tavalla käsitellyltä turvesuolta lannoituksineen tulee vesistöön, täytyy olla merkittävät. Kiintoisaa on myös, ettei niitä ole mitattu. Jos 90-luvulta on tehty tutkimusta, tuntuu perin merkilliseltä, ettei ole mitattu.
Esim. humukselle sitä mittausperustetta ei olekaan ja ne päästöt on turvesuolta aina merkittäviä, mutta ettei mitään, edes kiintoaineita näytä mitatun: Miksi?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset