VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Energiapuun kummallinen hinta

  • Karsimattoman energiapuun tienvarsihinnan (hankintahinnan) kehitys, euroja kiintokuutiolta
    Karsimattoman energiapuun tienvarsihinnan (hankintahinnan) kehitys, euroja kiintokuutiolta

Metsämme kasvavat massoittain pienpuuta, mikä ei ole vielä turvonnut paperi- tai tukkipuun mittaan. Uuden ajan biotalous, esimerkiksi autojemme tulevan biopolttonesteen tuotanto pohjaa paljolti juuri halvan pienpuun varaan.

Läpimitaltaan alle kymmensenttisestä, karsimattomasta puusta maksettiin alkuvuodesta 2018 tien varressa 20,4 euroa kiintokuutiolta (hankintahinta). Hinta on ollut hienoisessa laskussa viime vuodet. Puolet kahdenkympin maksusta soisi ohjautuvan palkaksi metsäänsä kasvattavalle, ja toisen puolen pienpuun korjanneelle koneurakoitsijalle.

Kun puun läpimitta nousee yli kymmenen sentin, puun saa myytyä selluksi. Loppukesästä 2018 selluyhtiöiden maksama tienvarsihinta oli männylle 30,6 euroa, kuuselle 32,7 ja koivulle 31,5 euroa kuutiometriltä. Sellupuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Energiapuun matalassa hinnassa on mysteeri. Luonnonvarakeskus selvitti sitä jo 2012. Pienpuuta ei nykykonein kympillä tien varteen saa. Esimerkiksi kuusisenttisen puun korjuu maksaa järeällä metsäharvesterilla noin 60 euroa kiintokuutiolta. Korjuu tämän päivän metsäkonein noudattaa karua lakia: kun korjattavan puun keskikoko pienenee, puun kuutiokustannus tienvarressa nousee.

Korjuun kustannus putoaa puun järeytyessä. Kahdeksan senttimetriä paksun puun sai tien varteen 30 eurolla ja kymmensenttisen kuitupuun 20 eurolla, kiintokuutiota kohti laskettuna.

Jos minkä tahansa tavaran tuottaminen maksaa sen arvoa enemmän, puuhastelussa ei ole järkeä. Toistaiseksi pienikokoisen energiapuun korjuun tappioista on selvitty tukiaisin. Eduskunta on myöntänyt vuosittain energiapuulle niin paljon KeMeRaa eli Kehittyvän Metsätalouden Rahoitustukea, että hintaero on kuittaantunut.

Energiapuun kehitystyön alkuvaiheessa tukiin oli vara ja niitä tarvittiin. Energiapuun tuotanto ja käyttö kasvoivat maassamme aina vuoteen 2013. Mittavia tappiotukia taidettiin leikata silloin. Energiapuu alkoi seurata vapaan markkinan hintaa, ja energiapuun käyttö kääntyi laskuun.

Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus ja Joensuun yliopisto selvittivät 2013 pienpuun tuotantoa uudelta kannalta. Sen sijaan että pienikokoiset riu’ut kerätään metsästä yksin puin järeillä koneilla, vertailussa oli voisiko pystykasvuston puida kevyellä massamenetelmällä suoraan hakkeeksi. Parhaiten menetelmään sopii tasaiselle maalle viljelty lyhyen kierron paju. Eniten siitä on käytännön kokemusta ja mittaustietoa Ruotsista ja Tanskasta.

Kun metsuri kaataa raivaussahalla korkeintaan kuusi senttiä vahvan energiapajukon ja rangat ajetaan traktorilla tien varteen kasaan, kiintokuution korjuukustannus on 33 euroa. Mutta jos pajukko puidaan viljan tavoin suoraan hakkeeksi, korjuun kustannus putoaa kymmeneen euroon. Ja myytävä tuote on jo valmiiksi tien varressa hakkeena. Viljellyn pajukon kasvattajalle jää loput, kymmenen euroa kiintokuutiolta.

Energiapuun kummallisessa hinnassa on kyse isommasta asiasta kuin poliittisesta kiistelystä tukiaisten myllyssä. Lyhyen kierron energiapuussa ja sen massakorjuussa on kyse viljelyn eli kulttuurin (latinaksi Agricultura) kehityksestä.

Läpi kulttuurimme historian ihminen on siirtynyt keräilystä viljelyyn. Ennen viljat kerättiin sirpillä lyhteiksi, kuivattiin ja jyvät eroteltiin tähkistä työläin menetelmin. Nyt viljat konepuidaan pellolla, jyviksi suoraan siiloon.

Ennen karjan rehuheinä kerättiin soilta, niittämällä se kesällä viikatteella, kantamalla se niittylatoihin ja ajamalla se talvella hevosilla navettaan. Nyt heinä viljellään pellolla ja korjataan traktorilla valkoisten muovipaalien kautta suoraan lehmille.

Biotalouden on jatkossa pohdittava, tuleeko sen biomassa keräilystä vai viljelystä. Historiasta on opittavaa. Pienpuun hinnan mysteeri ratkeaa vasta, kun siirrymme keräilystä viljelyyn.

 

Lähteitä

http://stat.luke.fi/energiapuun-kauppa

Laitila, J. & Vaatainen, K. 2012. Truck transportation and Chipping Productivity of Whole Trees and Delimbed Energy Wood in Finland. Croatian Journal of Forest Engineering 33.

Sihvonen, J., Leinonen, A., & Villa, A. 2013. Pajun korjuu ja varastointi. VTT-R-00761-13. 75 p.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos! Artikkeli on erinomainen esitys, siitä mihin suuntaan tulisi edetä.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Kumpaa täällä pohjanperukoilla tulisi viljellä? Metsän viljaa pelloilla liikennevälineiden tarpeisiin? Vai ruokaviljaa pelloilla ihmisten elossa ja toiminnassa pysymisen tarpeisiin?

Käyttäjän VeliPohjonen kuva
Veli Pohjonen

Aichin 2014 biodiversiteetin säilyttämisen sopimuksen mukaan: suojelu 17 prosenttia & viljely 83 prosenttia, maa-alasta. Viljelylle on mm. vaihtoehtoja food farming (ruoan viljely), forest farming (metsänviljely), energy farming (energiaviljely) ja carbon farming (hiiliviljely).

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

"Kun puun läpimitta nousee yli kymmenen sentin, puun saa myytyä selluksi."

Kuitupuun pienin sallittu latvaläpimitta on vaihdellut 6-7 cm:n välillä. Yli 7 cm:n kuitupuusta sahataan myös parrua (Kuhmo Oy esim.). Latvaläpimitaltaan 12 - 15 cm puu on pikkutukkia josta myös tehdään sahatavaraa. Usein nämäkin mitat päätyvät sellukattilaan.

Energiapuun korjuukustannus on fakta mikä rajoittaa sen käyttöä. Konekanta on sopimatonta myös.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kysynnän ja tarjonnan laki ei toimi, jos tukia ja sääntelyä on liikaa. Tuet laiskistaa ja konekanta ei kehity. Miksi tehdä enempää, kun tuella voi paikata persettään.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Metsänomistajat ovat yrittäjiä, jotka muiden yrittäjien tavoin voivat siirtyä keräilystä viljelyyn: siis eurojen keräilystä eurojen viljelyyn ihan markkinaehtoisesti ja ilman yhteiskunnan tukia.

Vain kekseliäimmät metsäyrittäjät pärjäävät, ja ne, jotka putovat kärryiltä voivat keräillä sieniä ja marjoja.

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Pitää vain odotella, että pienpuu bioenergia tulee kilpailukykyisemmäksi muihin energialähteisiin nähden.

Jalostavamman korjuukoneen rakentaminen ei ole tänäpäivänä mikään ongelma.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset