Biotalous on suoperäisten maiden mahdollisuus
Vauhdilla nouseva biotalous tarvitsee lisäpuuta. Kangasmaan metsissä puun kasvua voi nostaa typpilannoituksella. Suomaan metsämme odottavat tuhkalannoitusta ja tarkennettuja kunnostusojituksia.
Nopeasti suoperäisiltä mailta saa lisää biomassaa kasvattamalla lyhytkiertometsää.
Aihetta ajoi 1970-luvun lopulla vaikuttanut, Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin johtama Energiametsätoimikunta. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta esitti muun muassa, että maassamme tulisi varata 750 000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle. Hieskoivu on pohjoisten, turveperäisten maiden valtapuita. Siitä oli kokemusta muun muassa Muhoksen koeasemalla.
Mietintö miellytti eduskuntaa ja se lisäsi Metsäntutkimuslaitoksen rahoitusta. Kannukseen perustettiin Energiametsäkoeasema vuonna 1979. Lyhytkiertopuun kasvatus vesametsäperiaatteella alkoi.
Kannuksen Energiametsäkoeaseman 38 vuotta kestänyt kausi oli tuloksekas. Pohjois-Suomen biotalouteen löytyi ennen tuntematon mahdollisuus, vesametsien viljely turvetuotannon jatkoksi. Puulajeiksi valikoituivat hieskoivu ja biomassapaju.
Euroopan unioni hyväksyy tuoreessa, uusiutuvan energian politiikassaan kaikki kestävästi ja kansallisen metsälain puitteissa viljellyt puulajit biopolttonesteen, esimerkiksi etanolin raaka-aineeksi. YK:n piirissä vallitsee vielä laajempi ja kauemmas tulevaisuuteen ulottuva ajattelu. Biomassaa, niin yksivuotisia peltokasveja kuin monivuotisia puita ei tulisi viljellä ruoan tuotantoon sopivilla mailla.
Ruoan tuotantoa kuvaa parhaiten maapallon yleisimmän leipäviljan, vehnän viljely. Nykykonein viljellyn ja puidun vehnän tuleentumisraja leikkaa Suomen kahtia noin linjalla Iisalmi – Raahe. Biotalouden kaipaama metsäpuiden lyhytkiertoviljely soveltuu parhaiten vyöhykkeelle, mikä on vehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Silloin ruokakasvien viljely ei pitkässä juoksussakaan häiriinny eikä ruokaturva laske.
Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntien suoperäiset maat, etenkin turpeennoston jättöalueet ovat tulevaisuuden biotalouden mahdollisuus. Sielläkin on toki muistettava Aichin, biodiversiteetin sitovan kokouksen velvoite: suojele 17 prosenttia, viljele 83 prosenttia.
Lyhytkiertopuiden kasvatus suopohjilla noudattaa 2010-luvulla vakiintunutta kiertokulkutalouden ajattelua. Kun turpeennosto on päättynyt, pohjaturvetta on edelleen 20-30 senttimetrin kerros. Se lannoitetaan hakevoimalasta saatavalla puun tuhkalla. Tuhka kalkitsee pohjamaan, poistaa sen happamuuden, ja saa maan bakteerit eloisiksi. Ne irrottavat turpeen humuksesta typpeä.
Lyhytkiertometsän vuosikasvu suopohjalla ylittää keskiarvon, minkä Suomen metsät kasvavat hehtaaria kohti. Hieskoivun kiertoaika on 25-30 vuotta, hakepajulla alle 10 vuotta.
Korjuun, haketuksen ja biojalostuksen jälkeen alue lannoitetaan taas puun tuhkalla, ja uusi sato kasvaa kantovesoina. Sankka vesakko tarvitsee kasvuunsa vettä, ja sitä suopohjilla riittää. Vesakot haihduttavat kasvukauden päivinä taivaalle kuutioittain kosteutta, mikä muuten valuisi suo-ojista puroihin, jokiin ja järviin.
Turvesuonpohjia on koko maassa vapautunut jo 40 000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetta nostetaan maassamme ainakin niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja –sähkön voimalat pidetään kunnossa.
Biotalous saa lisää lyhytkiertopuun kasvumaata vielä kymmeniä vuosia. Metsäpuiden lyhytkiertoviljely Pohjois-Suomen suoperäisillä mailla olisi syytä elvyttää.
– Metsäpuiden lyhytkiertoviljely Pohjois-Suomen suoperäisillä mailla olisi syytä elvyttää.
Miksi ne suot ylipäätään on jätetty hyödyntämättä.
On aika rakentaa jotain uutta.
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs blogisti on mieltä näistä vesistövaikutuksien tutkimuksista. Niiden mukaan operointi vanhoilla ojitetuilla soilla aiheuttaisi lisää haittaa vesistöille?
https://yle.fi/uutiset/3-9820831
Ilmoita asiaton viesti
Nuo tutkimukset on tehty nykyisen käytännön vallitessa, ei siis ole näyttö lyhytkiertokasvatusalustojen vesiongelmista. Blogistihan avauksessaan nimenomaan kertoo koivun ja pajun haihduttavan vettä ilmaan, sen sijaan mitä nykyisin se sama ala tekee, eli virtaa vetensä ojien kautta vesistöihin.
Ilmoita asiaton viesti
Katso samasta aiheesta myös Metlan asiakaslehti (2/2008) sivulta 23:
”Suo voi tuottaa enemmän rahkasammalta kuin puuta”
http://www.metla.fi/asiakaslehti/2008/metsantutkim…
Samasta Metlan lehdestä s. 26:
– -”Puuntuhkan pH-arvo on noin 13 ja sen vuoksi se usein
polttaa lannoituskohteiden sammalpeitettä. Suurten tuh-
kamäärien käyttöä saattaa rajoittaa raskasmetallien, eri-
tyisesti kadmiumin, korkea pitoisuus.”- – (Tutkija Klaus Silfverberg ja
metsätalousinsinööri Jorma Issakainen)
Ilmoita asiaton viesti
”Kerran kuokittu, iäksi menetetty? Suo uudistuu siinä missä metsä, mutta hitaammin. Ilmastonmuutosta hillitsevä hiilinielu siitä kehittyy jo muutamassa vuodessa.”
Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010
– -”[Niko Silvan] tutkii työkseen suoekosysteemejä ja niiden ennallistamista Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon-yksikössä. Vielä 1950- luvulla näillä sijoilla oli avoin käkkärämäntyjen ja allikoiden kirjoma kohosuo, kunnes valtio keksi hyödyntää sen muhkeaa turvekerrosta höyryveturien polttoaineeksi. Päätöstä helpotti Aitonevan sijainti lähellä rautatietä ja sähkölinjoja. Tutkijan harjaantuneella silmällä Silvan arvioi, että viiden metrin paksuisesta turvekerroksesta on jäljellä enää viisikymmentä senttiä, jos sitäkään. Alun perin satojen hehtaarien laajuinen tuotantoala on kutistunut muutamaan kymmeneen.
– Parissa vuodessa työmaa hiljenee lopullisesti, Silvan laskee. Miten käy loppuun kalutulle suolle?
– Jos odotetaan sata vuotta eikä tehdä mitään, paikalle kasvaa lehtipuuvaltainen metsä, jossa viihtyvät teeret ja hirvet. Mutta ei suokaan ole menetetty mahdollisuus.
– Pienillä toimenpiteillä tähän voidaan palauttaa toimiva suoekosysteemi, Silvan lupaa ja kertoo hiljattain hylätystä turvekentästä, joka on alkanut jo soistua. Parin kilometrin päässä sijaitsevalla koealueella simuloidaan sama kehitys, joka tapahtui Suomessa jääkauden jälkeen, kun kasvillisuus levisi alaville maille ja soistuminen käynnistyi.Se pitää nähdä.” – – (lue artikkeli kokonaan alla olevassa linkissä)
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/su…
http://www.suoseura.fi/Alkuperainen/fin/kevat2013/…
Ilmoita asiaton viesti