VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Hiilidioksidin sieppaus sopisi metsien Suomelle

  • Hiilidioksidin päästöhinta Euroopan pörsseissä, päästökaupan kaudella (1.12.2004 lähtien)
    Hiilidioksidin päästöhinta Euroopan pörsseissä, päästökaupan kaudella (1.12.2004 lähtien)

Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeen EU:n energiatoimijat ottavat kasvihuoneilmiön yhä enemmän tosissaan. Tästä kertoo ainakin ilmakehää lämmittävän hiilidioksidin pörssihinta. Se on noussut korkeimmilleen sitten kymmeneen vuoteen. Syyskuun alkupuolella päästöoikeuksia sai pörssissä ostetuksi 21 Eurolla hiilidioksidin tonnilta. Hinta on kolminkertainen vuoden takaiseen verrattuna.

Päästömaksun välttämiseksi fossiilivoimaloille on kehitetty menetelmä nimeltä hiilidioksidin sieppaus ja varastointi. Sen esitteli 1977 italialainen systeemianalyysin tiedemies Cesare Marchetti.

Hiilidioksidi kerätään etenkin kivihiilen voimaloista maakaasuputkiston kaltaiseen verkkoon, johdetaan Välimeren suulle ja haudataan Atlantin pohjaan. Paineessa hiilidioksidi nesteytyy ja pysyy vettä raskaampana syvänmeren pohjassa.

Ajatus jäi muhimaan tiedekirjallisuuteen, kunnes siitä kiinnostui norjalainen ympäristöjärjestö Bellona. Se esitti 1990-luvun alussa EU-komissiolle suunnitelman hieman muunneltuna. Hiilidioksidi siepattaisiin maakaasuvoimaloista, johdettaisiin paluuputkilla ulkomerelle ja upotettaisiin Pohjanmeren maakaasun kenttien alle.

Sovellus alkoi 1996. Norjan Statoil alkoi pumpata Bellonan ohjeen mukaisesti hiilidioksidia maan lounaispuolella sijaitsevaan Sleipnerin maakaasukenttäänsä.

Statoil varastoi jo 1990-luvun lopulla hiilidioksidia miljoona tonnia vuodessa. Se vastasi vajaata kahta prosenttia Suomen silloisista hiilidioksidin päästöistä.

Hiilidioksidin sieppauksen kannattavuusraja kulkee siinä, missä loppusijoituksen kustannus ja voimalan maksettavaksi langetettu hiilidioksidin päästöoikeus kohtaavat. Ruotsalainen Vattenfall –yhtiö laski pian päästökaupan käynnistyttyä (2004) sieppaamisen kannattavuusrajaksi 20 euroa hiilidioksidin tonnilta.

Pörssihinta oli rajan yläpuolella vielä kesällä 2008. Sittemmin päästömaksun hinta romahti. EU-maiden fossiilivoimaan pohjaavat teollisuuslaitokset vaativat kukin itselleen riittävästi ilmaisia päästöoikeuksia. Niiden holtiton myöntäminen pudotti pörssihinnan. Se kävi alhaisimmillaan alle neljässä eurossa vuonna 2013.

Nyt päästömaksun hinta on palannut yli 20 euron tasoon. Pörssikauppa uskoo EU:n ilmastopolitiikan selkeytyneen; hiilioksidin sieppaus on alkanut taas kiinnostaa.

Kun jätteenä pidettävän hiilidioksidin sieppaa voimalan savusta, kivihiilen maine puhdistuu. Miten uusiutuvalle puuenergialle käy kilpailussa? Tarvitaanko esimerkiksi suomalaista puupellettiä enää, jos kilpailija kivihiileltä poistuu sen ylittämättömänä pidetty päästöhaitta?

Kun puupelletin polttaa voimalassa, siitäkin tulee hiilidioksidia. Sen voi siepata aivan kuin kivihiilestä peräisin olevan hiilidioksidin. Kivihiilellä ja puupelletillä on kuitenkin vissi ero. Edellisen hiilidioksidi on peräisin maan alta, jälkimmäisen taivaalta.

Jos hiilidioksidin sieppaaminen kivihiilestä nollaa päästöt ilmakehään, sieppaus puupelletistä tekee enemmän. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus alkaa vähetä.

Tapahtuu kaksoissieppaus. Ensiksi taivaan hiilidioksidin sieppaavat puut. Välivaihe on puusta tehty pelletti, joka varastoi energian. Pelletti poltetaan voimalassa, ja hiilidioksidi siepataan toiseen kertaan. Lopulta bioperäinen hiilidioksidikin haudataan meren pohjaan tai syvälle maaperään.

Puilla on hiilidioksidin hautauksessa ympäristöetu. Kasvava puu pystyy ainoana suuren mittaluokan polttoaineena poistamaan ilmakehän hiilidioksidia. Puulla voi puhdistaa kasvihuoneilmiön heikentämää ilmaa.

Metsä-Suomen kannattaa seurata päästökaupan tilannetta. Seospolttoon kivihiilen kanssa ja lopulta sen korvaajaksi soveltuu etenkin puupelletti. Se jalostaa ja tiivistää pohjoisen metsäenergian niin, että sitä voi kuljettaa EU:n rintamaiden voimaloihin asti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Hiili co2 ei ainakaan ole lämpöä nostanut kasvihuoneissa,mutta satoa kyllä oli nostanut. Se pitäs hiili co 2 ensin virittyä tietyssä aallonpituudessa Lämmöt ensin nousee ja vasta sitten hiili co2 .Teepä koe, niin näät heh Mädännäiskasvit ei taida välittää hiili co2 kuten mäntykukka jne..

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

”Hiilidioksidin sieppaus sopisi metsien Suomelle”

Kyllä vaan ja tällä tekniikalla voidaan teoriassa tuottaa energiaa siten, että päästöt ovat negatiiviset. Ongelmana on hiilidioksidivaraston pysyvyys. Voidaanko luottaa siihen, että hiilidioksidi ei karkaa varastosta tulevien vuosituhansien aikana? Jos varastot vuotavat, me vain pahennamme ongelmaa tulevaisuudessa. Lisäksi voi syntyä paikallisia haittoja ympäristölle, co2 on suurina pitoisuuksina myrkyllistä.

Käyttäjän VeliPohjonen kuva
Veli Pohjonen

Hautaus syvälle maaperään, pohjavesipatjan alle, lienee astetta kestävämpi kuin hautaus merenpohjaan. Teoriaa, simulointia, tutkimusta ja kokeilua tarvitaan edelleen. 1000 vuoden jaksolla hiilidioksidin hautaamisessa on kyse samasta arvaamattomasta ongelmasta kuin ydinvoimalan radioaktiivisen jätekuonan hautaamisessa. Sekin voi pullahtaa maan pinnalle arvaamattomien maanjäristysten myötä.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Veli, omatkin aikaisemmat kirjoitukset tulisi tuoda lähteinä esiin, etenkin jos ne sisältävät alkuperäisen lähteen, ks. alla:

"HIILIDIOKSIDI YMPÄRISTÖSSÄMME (By veli pohjonen on June 15th, 2008)

Hiilidioksidista, tuosta yhden hiiliatomin ja kahden happiatomin muodostamasta molekyylistä (CO2) on tullut kuluneen kymmenen vuoden aikana energiatalouden kestopuheenaihe. Miten tämä yksinkertainen, hajuton, mauton ja väritön kaasu tällaiseen asemaan pääsi? Kaiken lisäksi hiilidioksidia on edelleen ilmakehässä vain hitunen, 380 miljoonasosaa (ppm, part per million, tilavuus tilavuudesta laskien). Sehän on kuin oluttölkillinen (380 ml) kuutiossa.

Vähäisyyttäänkin hiilidioksidi on ilmakehän lämpötalouden tehokaasu. Se saa ilmamassan käyttäytymään kasvihuonelasin tavoin. Se imee auringosta tulevaa säteilyä tehokkaasti, erityisesti sen pitkäaaltoista eli infrapunaista osaa, mutta päästää lämpösäteilyn ulos vasta viiveellä. Lähi-ilmakehämme lämpenee kasvihuoneen tavoin, kun hiilidioksidin pitoisuus nousee. Puhumme ilmakehän kasvihuoneilmiöstä.

Ilmiön ennusti ensimmäisenä ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius. Hän varoitti jo vuonna 1896, että ihmiskunta on alkanut polttaa niin paljon kivihiiltä, että siitä taivaalle päätyvä hiilidioksidi alkaa lämmittää ilmakehää. Arrheniuksen varoitus pysyi vuosikymmenet kemian oppikirjojen kummajaisena. Vasta 1960-luvun loppupuolella ilmastotiede oli antanut niin paljon näyttöjä, että hiilidioksidin päästöistä ja niiden aiheuttamasta mahdollisesta uhasta alettiin puhua yliopistojen ja oppikoulujen ulkopuolella.

Pitoisuus nousee vääjäämättä

Ilmakehän hiilidioksidin päivittäinen tai jopa tunti tunnilta tapahtuva tarkka mittaus käynnistyi vuonna 1958 syrjäisessä Mauna Loan observatoriossa Hawaijilla, vuorella noin 4000 metrin korkeudessa. Syrjäinen paikka tarvitaan siksi, että ihmisen lähivaikutus (autot, teollisuus, tulisijat) jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Meidän olosuhteitamme lähinnä oleva mittausasema on Point Barrow -nimisellä puuttomalla niemellä Alaskan pohjoisosassa. Siellä hiilidioksidin jatkuva mittaus alkoi 1974.

Suomessa hiilidioksidin häiriöttömin, ja sen puolesta tarkin mittaus tapahtuu Muonion Sammaltunturissa. Känsi-Lapin hiilidioksidin vaihtelua voi nyt seurata tunneittain Ilmatieteen laitoksen verkkosivulta (http://fmigaw.fmi.fi/).

Maapallon ilmakehä on suuri tehosekoitin. Ei ole siksi ihme, että kaikkien ilmastoasemien mittaus antaa saman tuloksen. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus nousee vääjäämättä. Nousun nopeus on lisäksi hivenen kiihtyvää vuodesta toiseen. Eikö asialle tulisi tehdä jotakin, kun uhka on tiedostettu jo 100 vuotta? Yhteisen ilmakehän vuoksi tekojen tulisi olla kansainvälisiä ja rajat ylittäviä.

Päästöjen vähentämisestä puhuttu pitkään

Kasvihuoneilmiön uhkaan tarttui kansainvälisen politiikan tasolla ensimmäisenä YK:n pääsihteeri U Thant, vuoden 1970 ympäristöraportissaan. Vakava yritys kajota ongelmaan tapahtui silti vasta 1990 Genevessä, kun kahdeksantoista etulinjan länsimaata antoi perusjulistuksen: “Hiilidioksidin päästöt on saatava joko pysähtymään tai putoamaan”. Myöhemmät kannanotot ovat tätä alkuperäistä julistusta vain tarkentaneet.

Geneven julistuksen allekirjoittajia olivat Euroopan yhteisö ja isoista maista Kanada, Australia ja Japani. Yhdysvallat empi jo silloin, eikä yhtynyt julistukseen.

Seuraava kansainvälinen kannanotto oli Rion ympäristökokous 1992. Maailman 37 tärkeimmän teollisuusmaan johtajat sopivat päästöjen rajoittamisesta vuoden 1990 tasoon. Kasvihuonekaasujen pitoisuus tuli vakiinnuttaa turvalliselle tasolle niin, että ihmiskunnan oma vaikutus ilmastoon ei ole luonnolle kestämätön. Aikaa toimia oli vuoteen 2000.

Myös Yhdysvallat allekirjoitti vuoden 1992 sopimuksen. Suomi sen sijaan hyväksyi tavoitteen hivenen jälkijunassa. Hallitus kirjasi sen meille vasta marraskuun 1993 selonteossaan.

Toistaiseksi tärkein ilmastokokous pidettiin Japanin Kiotossa 1997. Kokous paalutti Rion periaatteet numeroiksi. Esimerkiksi EU sitoutui alentamaan hiilidioksidin päästöjään kahdeksan prosenttia. Yhdysvalloille vastaava pudotus oli kuusi prosenttia. Sopimuksen takarajaa lykättiin vuosille 2008€“2012, joilta lasketaan keskipäästö, ja sitä verrataan vuoden 1990 tasoon.

Kioto koki takaiskun 2001, kun suurin päästäjä Yhdysvallat jäi sopimuksesta pois presidentti Bushin tultua valtaan. Maan hiilidioksidipäästöt kiihtyivät, ja ylipäästö paaluvuoteen 1990 verrattuna on nyt yksitoista prosenttia.

Huolestuttavin on silti Kanadan esimerkki. Maa sitoutui Kiotossa kuuden prosentin vähennykseen. Raakaöljyn hinnan noustua Kanada alkoi uuttaa öljyä omasta kallioperästään löytyvästä öljyisestä liuskeesta eli öljyhiekasta. Uutto tuottaa niin paljon hiilidioksidia, että Kanadan ylipäästöt ovat nyt 35 prosenttia. Öljyhiekan hyödyntämisen arvioidaan vielä kaksinkertaistuvan vuoteen 2015 mennessä.

YK:n uusimpaan, vuoden 2007 ilmastokokoukseen Indonesia Balilla osallistui noin 15,000 kokousedustajaa 192 maasta. Kokouksen suurimpia huolenaiheita oli lähestyvä vuosi 2012, mitä sopia paaluvuoden jälkeen, kun aikaisemmin, moneen kertaan julistetut päästöjen vähentämisen tavoitteet eivät ole toteutuneet.

Meret, metsät ja maaperä hiilidioksidin nieluja

Jos ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden mittaaminen on nykytekniikalla verraten helppoa, nousuun johtavien syiden analyysissä oli 1900-luvun puolella ongelma. Nousu johtuu kahdesta päätekijästä: fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja tropiikin metsäkadosta. Ne molemmat tunnetaan, ja niiden ilmakehään päästämä hiilidioksidi voidaan laskea. Öljyn, kivihiilen ja maakaasun vuotuinen poltto saadaan kansallisista energiatilastoista. Tropiikin metsien vuotuista häviämistä seurataan satelliittikuvilta.

Kun fossiilipolttoaineiden ja metsäkadon aiheuttamat hiilidioksidipäästöt summattiin, ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden olisi pitänyt nousta kaksi kertaa nopeammin, mitä Mauna Loan, Point Barrow-niemen ja Sammaltunturin mittarit osoittivat. Ilmakehään päässeestä hiilidioksidista katosi jatkuvasti noin puolet. Pohjoisen pallonpuoliskon metsät esitettiin jo parikymmentä vuotta sitten salaperäiseksi hiilidioksidin nieluksi.

2000-luvun puolella ilmasto- ja ekologinen tutkimus tuntevat ilmiön verraten tarkkaan. Ilmakehään hiilidioksidin päästöistä päätyy 45 prosenttia. Neljänneksen imee valtamerten nielu. Hiilidioksidia pääosaksi liukenee meriveteen.

Metsät, tai laajemmin maaperä todella imuroi hiilidioksidia paljon, 30 prosenttia. Puut ovat tärkein hiilidioksidin sieppaaja, yhteyttäessään ja kasvaessaan. Puiden pudottama karike, juurimassa ja metsän pintakasvillisuus maatuvat ja varastoivat hiilidioksidin erilaisina orgaanisina yhdisteinä maaperään. Ilmiö on merkittävin pohjoisessa havumetsävyöhykkeessä. Ilmiö on tuottanut myös turpeen.

Valtameret, metsät ja maaperä lienevät toistaiseksi säästäneet ihmiskunnan kasvihuoneilmiön jyrkimmiltä vaikutuksilta, ja etenkin metsien varaan kasvihuoneilmiön torjunnassa laskettiin vielä Kioton ilmastokokouksen aikoihin. Viimeaikaiset tutkimukset kertovat kuitenkin, että näiden luontaisten hiilidioksidin nielujen vaikutus on vähenemässä.

Luonnonlaki kertoo, että kun lämpötila nousee, veteen liukenee vähemmän hiilidioksidia. Valtamerten hiilidioksidin nieluvaikutus heikkenee. Kun kesäkausien lämpötila nousee, pohjoisten havumetsien humus alkaa hajota entistä nopeammin. Myös metsien hiilivaikutus heikkenee. Puhumme kasvihuoneilmiön spiraalivaikutuksesta. Ilmiö vahvistaa itse itseään.

Hiilidioksidi ilmakehästä takaisin maan kamaraan

Mikä saisi ilmakehän hiilidioksidin nousun pysähtymään, kun emme ole siihen tähänkään mennessä pystyneet? Metsänielutkaan eivät enää riitä. Tarvitaan uusia, ennen käytännölle tuntemattomia menetelmiä. Lupaavimmalta tuntuu hiilidioksidin sieppaus ja varastointi, ns. CCS-menetelmä (Carbon Dioxide Capture and Storage).

Hiilidioksidin talteenottoa esitti ensimmäisenä Wienin kansainvälisessä systeemianalyysin laitoksessa työskennellyt italialainen tiedemies Cesare Marchetti. Hän julkaisi 1977 mielikuvituksellisen suunnitelman siepata hiilidioksidi Euroopan voimaloiden savuista. Se kerättäisiin maakaasuputkiston kaltaiseen verkkoon, johdettaisiin Välimeren suulle ja haudattaisiin Atlantin pohjaan. Paineessa hiilidioksidi nesteytyy ja pysyy vettä raskaampana syvänmeren pohjassa ikuisesti.

Marchettin ajatus oli unohtua tiedekirjallisuuteen, kunnes siitä kiinnostui norjalainen ympäristöjärjestö Bellona. Järjestön perustaja Fredric Hauge esitteli 1990-luvun alussa EU-komissiolle suunnitelman hieman muunneltuna. Hiilidioksidi siepattaisiin maakaasuvoimaloista, johdettaisiin ulkomerelle ja upotettaisiin saman tien Pohjanmeren kaasukenttiin.

Koska hiilidioksidi on raskaampaa kuin maakaasu, hiilidioksidi lukkiutuu vielä jäljellä olevan maakaasupatjan alle. Hiilidioksidin mahdollinen vuoto ilmakehään tukitaan samalla tekniikalla kuin maakaasun vuodot nykyään.

Sovelluksen vuoro tuli 1996. Norjan Statoil alkoi pumpata hiilidioksidia osittain tyhjennetyn maakaasuesiintymän pohjalle, maan lounaispuolella sijaitsevaan Sleipnerin kenttään.

Nykyään Statoil hautaa hiilidioksidia miljoona tonnia vuodessa. Se vastaa vajaata kahta prosenttia Suomen hiilidioksidin päästöistä.

Saksaan rakenteilla koevoimala

Hiilidioksidin hautaaminen meren pohjaan ei ole ainut mahdollisuus. Toukokuussa 2006 liittokansleri Angela Merkel muurasi peruskiven ensimmäiseen hiilivoimalaan, jonka hiilidioksidi siepataan. Teholtaan 30 megawatin koevoimala tulee Brandenburgin ruskohiilialueelle, ja sen rakentaa Vattenfall.

Loppusijoitukseen Vattenfall valitsi Atlanttia yksinkertaisemman paikan. Hiilidioksidi pumpataan maaperään suoraan voimalan alle, 800 metrin syvyydestä löytyneiden, ikivanhojen suolavesikerrosten pohjalle.

Myös varastointia maaperään on epäilty kaasuvuodoista. Vattenfall vakuuttaa kaasun pysyvän vesipatjan alla hajulukkoperiaatteella. Sen toimivuus tunnetaan vesivessoista.

Tammikuussa 2007 Fortum ja Teollisuuden Voima käynnistivät Meri-Porin kivihiilivoimalassaan vastaavan tyyppisen hankkeen. Suunnittelu ja koeajot kestävät vuoteen 2011, ja menetelmä olisi käytössä 2015.

Suomen peruskalliosta ei löydy sopivia onkaloita hiilidioksidin hautaamiseen. Lähin paikka on Latviassa, jonne hiilidioksidi kuljetettaisiin ainakin aluksi nestemäisenä, painesäiliöin varustetuilla laivoilla.

Kustannuksia verrataan hiilidioksidin päästökaupassa

Sleipnerin kymmenvuotisen kokemuksen perusteella kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi vuonna 2005, että sieppaus ja hautaus mereen maksavat 16 – 84 euroa hiilidioksiditonnilta. Kun sitä vertaa hiilidioksidin päästöoikeuteen, hintahaarukka on jo markkinatasoa. Päästöoikeudet maksoivat vuoden 2007 alussa runsaat 20 euroa hiilidioksiditonnilta.

Hautaamisen kannattavuusraja kulkee siinä, missä loppusijoitus ja voimalan maksettavaksi langetettu hiilidioksidin päästöoikeus kohtaavat. Voimalalla on kaksi vaihtoehtoa. Se voi ostaa pörssistä päästöoikeuksia ja laskea hiilidioksidin taivaalle tai se voi maksaa vaikkapa norjalaiselle hiilidioksidiin erikoistuneelle jäteyhtiölle siitä, että yhtiö hoitaa voimalan kaasujätteen.

Hiilidioksidin sieppaus suurista voimaloista aiheuttaa täyskäännöksen suhtautumisessamme kivihiileen. Sitä löytyy Euroopastakin sadoiksi vuosiksi. Sitä voi varastoida. Kivihiili ei ole poliittinen ase kuten öljy, maakaasu ja uraani.

Kivihiili ja öljy aiheuttavat kumpikin 40 prosenttia kaikista hiilidioksidin päästöistä. Molempiin on kajottava, jos ilmaston muutokselle halutaan jarrua; maakaasu on pelissä vähäisempi tekijä. Hiilidioksidin sieppaus on verrattomasti helpompaa muutamasta suuresta voimalasta kuin miljoonien autojen pakoputkista.

Metsille ja metsäenergialle uusi tehtävä

Vaikka metsien merkitys hiilidioksidin nieluna on vähentynyt 2000-luvun tutkimusten mukaan, metsille ja metsäenergialle on tulossa hiilidioksidin sieppaamisen yhteydessä uusi tehtävä. Tämä on valjennut erityisesti Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasemalla tehdyissä hiilidioksidin tutkimuksissa.

Värriötunturin juurella sijaitsevassa Kotovaaran nuoressa männikössä tutkitaan puiden fotosynteesiä osana laajempaa metsänrajan ilmastotutkimusta. Fotosynteesiä tutkitaan kyvettimenetelmällä, jossa puun latvusoksan ympärille asennettu pleksilasista valmistettu mittauskammio vuorotellen sulkeutuu ja avautuu. Kammiosta imetään tasaisena virtana ilmaa analysaattoriin, joka mittaa hiilidioksidin pitoisuuden 10 sekunnin välein.

Kun kammio sulkeutuu minuutin ajaksi, männyn oksa jatkaa yhteyttämistään, ja kyvettikammion mikroilmakehän hiilidioksidin pitoisuus alkaa vähetä. Parhaina kevätkesän aurinkoisina päivinä se putoaa 50 ppm:llä minuutissa. Männyt ovat siepanneet ilmakehästä hiilidioksidia. Se varastoituu kasvussa puuhun, lopulta vuosilustoiksi ja osaksi juuriin.

Eikö tämänkin hiilidioksidin voisi saattaa tavalla tai toisella maankuoren uumeniin, niin kuin kivihiilen poltosta siepattavan hiilidioksidin? Avuksi tulee pelletti, jonka voi puristaa energiapuuna korjatusta männystä, esimerkiksi harvennuspuusta tai vaikkapa energiapuuna korjatusta männyn juurakosta.

Kun pellettiä poltetaan voimalassa, siitäkin tulee hiilidioksidia. Sen voi siepata aivan kuin kivihiilestä peräisin olevan hiilidioksidin. Kivihiilellä ja puupelletillä on kuitenkin merkittävä ero. Edellisen hiilidioksidi on peräisin maan alta, jälkimmäisen taivaalta.

Jos hiilidioksidin sieppaaminen kivihiilestä nollaa päästöt, sieppaus pelletistä tekee enemmän. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus alkaa vähetä.

Tapahtuu kaksoissieppaus. Ensiksi taivaan hiilidioksidin sieppaavat puut. Välivaihe on puusta tehty pelletti, joka varastoi bioenergian. Pelletti poltetaan voimalassa, ja hiilidioksidi siepataan toiseen kertaan. Lopulta bioperäinen hiilidioksidikin haudataan meren pohjaan.

Puulla ja muilla bioenergioilla on hautauksessa ympäristöetu. Nehän pystyvät ainoina polttoaineina poistamaan ilmakehästä sitä kasvihuoneilmiötä aiheuttavaa liikahiilidioksidia, mikä taivaalle on päässyt fossiilisten polttoaineiden energiakäytöstä.

Suomelle ja muille metsäisille maille hiilidioksidin sieppaus avaa uuden mahdollisuuden. Kysyntää tulee etenkin pelletille. Se jalostaa ja tiivistää esimerkiksi Pohjois-Suomessa kasvaneen metsäenergian niin, että sitä voi varastoida ja kuljettaa rintamaille ja viedä aina Euroopan uuden tekniikan kivihiilivoimaloihin asti.

Itävallassa, Norjassa, Saksassa, Suomessa ja Värriön tutkimusasemallakin tehty kehitystyö ja -tutkimukset osoittavat jo, että hiilidioksidin ongelmaan on ratkaisuja ja että ilmaston muutosta on mahdollinen torjua. Hiilidioksidi ympäristössämme on energiatalouden jäte, jota voi verrata vaikkapa jäteveteen tai rikkidioksidiin. Yhteiskunta osasi ratkaista niiden käsittelyn 1900-luvulla. 2000-luvulla se ratkaisee myös jätehiilidioksidin käsittelyn. Lopulta lienee kysymys vain rahasta ja tahdosta. Niitä molempia on löytynyt ennenkin.

VELI POHJONEN

Dimensio 72(3), 2008, ss. 36-39. Artikkeli perustuu Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton (MAOL) talvipäivillä Kemissä 2.2.2008 pidettyyn esitelmään (pdf-tiedosto)."

http://pohjonen.org/dub/?p=745

---

Oletko vielä 10 vuoden takaisen kirjoituksesi takana? Mikä on muuttunut 10 vuodessa?

Kysyn vielä, mikä on kuvan lähde?

Käyttäjän VeliPohjonen kuva
Veli Pohjonen

Kirsi, hyvin pongattu! Olen taannoisen kirjoitukseni (alunperin esitelmä) takana edelleen. Eipä juuri muu ole muuttunut kuin päästöoikeuden hinta. Sitä (kuvan lähde) voi netistä seurata useammasta lähteestä, mm.

https://markets.businessinsider.com/commodities/co...
https://www.investing.com/commodities/carbon-emiss...

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Montako kertaa se otsaluu pitää hakata ikihongan kylkeen, että tajuaa ettei pellettien tekeminen ole kannattavaa. Sen valmistaminen pystymetsästä on niin paljon energiaa vaativaa, ettei se tule kannattavaksi ikinä. Toinen ongelma on ettei puupelletti pysy kasassa, kun puunkuoren osuus kasvaa liian suureksi ja se määrä on pieni.

Kolmanneksi pelletti tulisijat ovat niin pieniä, ettei siihen kannata yhdistää CO2 talteenottoa ikinä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Asiallinen kirjoitus. Hiilidioksidin sieppausta ilmakehästä on toteutettu myös koneellisesti ja hyödynnetty kierrätysenergiana, mutta samalla varastoitavaksi. Vain yksi monista esimerkeistä alla. Kehitys kehittyy.

http://www.climeworks.com

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Perusteetonta, turhaa ja resursseja muulta toiminnalta syövää puuhaa oletetulla hiilidioksidi-ilmastonlämpenemishysterialla pakotettuine hiilidioksidipörsseineen. Ainoa järkevä peruste pakottamiselle on fossiilisten polttoaineiden lopahtaminen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset