VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Metsäänsä voi hoitaa myös kuntourheiluna

Auratulla avohakkuun maalla marjastava saattaa välillä pysähtyä murehtimaan, mitä tänään tarkoittaa sana metsänhoito. Mielihyvää ei mahda tuntea myöskään syksyinen sienestäjä, joka rämpii taimikonhoidon palstalla. Saunapuun kokoista koivua on hoidettu maahan sikin sokin. Ryteikön läpi ponnistelu riipii sekä raajoja että mieltä.

Onneksi metsänkasvattaja saa silti maallista mielihyvää. Hoidetut puustomme puskevat kuutioita ennen näkemättömällä vauhdilla. Poissa ovat sodanjälkeiset Osaran aukot. Vanhimmat, puolen vuosisadan ikäiset aurausmaat ovat tasoittuneet ja ne kasvavat jo sahojen hamuamaa pikkutukkia. Huomisen biotalouden odotetaan puolestaan ostavan nyt maahan lyötävän rytökoivun energiapuuksi, biodieselin ja bioetanolin raaka-aineeksi.

Tämän päivän metsänhoitoon kaipaisi silti enemmän mielihyvää antavia menetelmiä. Esimerkiksi käy meillä harvinaistunut pystykarsinta.

Mäntyjen pystykarsinnalla tavoitellaan oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään paisuneena sahalle. Kyseessä on pitkäaikainen metsänhoito. Pohjoissuomalaisen, nuorena karsitun puun voi myydä tukiksi vasta seuraava sukupolvi, ehkä 50 vuoden päästä. Etelä-Suomessa pystykarsija saattaa ehtiä myymään puun itsekin.

Metsälöitämme kannustettiin silti männiköiden pystykarsintaan sotien jälkeen ja vielä metsänparannuksen aikakaudella, 1980-luvulla. Metsäkeskus piti karsituista metsiköistä kortistoa. Metsäyhtiöt lupautuivat maksamaan kortiston perusteella tukkipuusta korotettua hintaa, kun puusto tuli vuorollaan myyntiin.

1990-luvulla pystykarsinta hiipui. Talousviisaat laskivat että pystykarsinnan tuntipalkka jää liian alhaiseksi, käyttipä laskennassa vaikka kuinka pientä korkoprosenttia. Pystykarsintaan ei enää kannusta kehittyvän metsätalouden rahoituskaan (Kemera-tuki). Eikä tukkipuuta ostava metsäyhtiö puutaan myyvältä tänään kysele ovatko tyvestään oksattomat rungot tosiaan karsitut 50 vuotta sitten.  

Heikosta katteesta huolimatta perhemetsäänsä kasvattava voisi jatkaa pystykarsintaa uudella otteella, metsänhoidon kuntourheiluna. Aina kun metsäänsä pistäytyy kävellen katsastamassa tai lenkkeilee siellä muuten vain, voi kantaa mukanaan kevyttä pystykarsintasahaa. Kun joka päivä käy tunnin verran metsän kuntolenkillä ja ruotii samalla alaoksia tätä kiireimmin odottavilta puilta, jälkeä kyllä syntyy. Ja tämän päivän jälki lämmittää huomenna mieltä.

Kuntoilijan on muistettava pystykarsinnan kolme perussääntöä. Sahanterässä pitää olla kiinteä alaveitsi. Kun tuoretta oksaa sahaa yläpuolelta katkeamispisteeseen, oksaa on ennen katkeamista napautettava alaveitsellä niin että puun kuori ei oksan pudotessa repeä alasuuntaan.

Toiseksi, syyssumujen kostealla kaudella puita ei tule tautivaaran vuoksi karsia. Se tarkoittaa aikaa noin syyskuun alusta marraskuun loppuun.

Kolmanneksi, nuoren puun hyvän kasvun vuoksi elävää latvusta on jätettävä vähintään puolet rungon koko pituudesta. Jo kuivuneita oksia voi karsia miltä korkeudelta tahansa.

Kaikkia puulajeja voi karsia. Tavallisin karsittava on mänty. Sen sijaan kuusen karsintaa on vältetty tautivaaran vuoksi. Suositus perustui 1920-luvun kokeisiin, missä työkalut olivat ilmeisen vanhanaikaiset.

Luonnonvarakeskus on tuoreimmilla kokeillaan osoittanut että myös kuusi kasvaa laadukasta tyvitukkia, kun karsinnan tekee huolella. Se tarkoittaa alaveitsellistä karsintasahaa ja karsinnan rajaamista kevään hankikeleille. Kuoren repeämisen ja taudin leviämisen vaara on pienimmillään.

Koivun oksat ovat sitkeitä sahata kevätmahlan aikaan. Koivu on paras karsia vasta täyden lehden aikaan, tai talvella. Helpoin karsittava on lehtikuusi. Yleensä sen oksa katkeaa kuorta repäisemättä jo ennen kuin alaveitseä ehtii käyttää.

Pystykarsinta on silmälle palkitsevaa metsänhoitoa. Työtuloksen etenemisen näkee päivittäisellä kuntolenkillään. Alaoksien vähenemä tuo metsän pohjalle valoa. Siitä pitävät myös mustikka ja puolukka.

Bensiinimoottorilla pärräävään raivaussahaan verrattuna pystykarsinta palkitsee korvaa. Kuulet koko ajan metsän äänet, tai kuulet hiljaisuuden. Ihanteellisinta kuntoliikunnan pystykarsinta on toukokuussa. Joka aamu voit seurustella peippojen, pajulintujen ja metsäkirvisten kanssa. Kuntoilutat myös mieltäsi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Syytä on myös ohjeistaa kuinka pitkäksi oksan tynkä on syytä jättää, riippuen onko oksa jo kuiva vai tuore.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Veli, puilla on tunteet :)

"Puiden salattu elämä" (Peter Wohlleben)

Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä

Metsässä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Puut kommunikoivat keskenään. Ne suhtautuvat tunteellisesti jälkikasvuunsa ja naapuriin vanhuksiin. Siis vanhempiin puihin. Puilla on tunteet. Ja muisti. Ne tunnistava hyönteisen myrkyn ja saattavat varoittaa toisia puita siitä.

Metsänhoitaja Peter Wohlleben (s. 1964) kertoo uusista puihin liittyvistä tieteellisistä havainnoista samalla kun hän kuvaa omaa suhdettaan puihin ja luontoon. Suomalaisten verenperintönä on aina jonkinlainen suhde metsään, mutta kun luemme tämän kirjan, on metsään meneminen meillekin aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet.

Kirjan käännösoikeudet myytiin lyhyessä ajassa yhdeksääntoista maahan, mm. Kanadaan ja Britanniaan, ja alkukielellään saksalla se oli yksi vuoden 2014 kirjasensaatioista. Saksassa kirjaa on myyty lähes 800 000 kappaletta ja maailmanlaajuisesti noin 1,5 miljoonaa kappaletta." - -

PS. Varoitus:

Tämän kirjan luettuasi et ole enää entinen itsesi:

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512403462/pui...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Veli, kärjistäen pystykarsinnasta ja puiden tunteista: Kukapa haluaisi enää jäädä seisomaan pystyyn ja lihomaan, jos kädet on katkaistu?

Ei tällaisten pystyyn karsittujen puiden oksilla voi linnut pesiä ja laulaa eikä liito-oravat hyppiä.

Nyt alkaa varmaan satamaan kommentteja ;) ...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset