VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla

1960-luvun lopussa nuori riistabiologian dosentti Erkki Pulliainen opetti Helsingin yliopistossa kanalintujen metsästyksen, niiden luonnollisen poistuman ja riistakantojen kolmiyhteyden. Esimerkiksi käy vaikkapa pyy ja vuosi pyyperheen elämää.

Pyynaaras munii vapun jälkeen kahdeksan munaa, hautoo ne, poikaset kuoriutuvat ja loppukesästä pyitä on yhteensä kymmenen. Pulliainen luennoi, että lintuja on seuraavana vappuna taas vain kaksi. Tavalla tai toisella loput kahdeksan menetetään vuoden aikana.

Muutaman pyyn ampuvat metsästäjät. Pääosa menee kanahaukalle ja muille petolinnuille. Pienempi osa menee ketuille, taudeille tai talven kylmyydelle.

Metsästyskauden kesto määrittää, minkä osuuden metsästäjä saa pyyperheen poistumasta. Mitä lyhyempi on metsästyskausi, sitä pienemmäksi jää metsästäjän saalisosuus.

Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla. Jos pyyn rauhoittaa vuodeksi kokonaan, luonto itse pyytää ne kahdeksan.

Kanalintujen kannoissa on toki nousuja ja laskuja. Mutta niissäkin metsästyksen vaikutus on vähäinen. Vaihtelu on samansuuntainen sekä metsästysalueilla että luonnonsuojelun alueilla.

Kanalinnut toipuvat kannan jyrkistä laskuista sillä, että niiden vuotuiset poikueet ovat suuria. Tyypillisesti munaluku on juuri luokkaa kahdeksan.

Pulliaisen oppia seuraava syvin johtopäätös on, että metsästysajan pituudella ei kanalintujen keskimääräisiin riistakantoihin vaikuteta. Suomessa tähän johtopäätökseen ei uskota. Naapurimme Ruotsi siihen uskoo.

Pohjois-Suomen kairoja vastaavilla, varsinaisilla eränkäynnin alueilla Pohjois-Ruotsissa linnustuskausi on pysyvästi pidempi kuin meillä. Kanalintujen metsästys alkaa Västerbottenin ja Norrbottenin lääneissä 25. elokuuta, kun se alkaa Pohjois-Suomessa vasta 10. syyskuuta.

Normaali pyynti jatkuu Ruotsissa marraskuun puoliväliin, meillä lokakuun loppuun. Sen lisäksi Ruotsissa on sekä urosteerellä että -metsolla talvipyynti tammikuun loppuun. Meillä talvipyynti lopetettiin 1970-luvulla, eikä siihen ole uskallettu vieläkään palata.

Ruotsalaiset ovat todenneet, että pidempi metsästyskausi ei uhkaa kanalintujen kantoja. Miksi me emme sitä totea? Eivätkö maamme ole luonnonolosuhteiltaan ja metsästäjiltään samankaltaiset niin, että metsästyskaudet voisivat olla yhtenevät?

Jos naapurusten ajattelun onnistumista mittaa erämatkailulla, Ruotsi on onnistunut paremmin. Suomalaisia linnustajia on käynyt jo vuosikausia pyyntimatkoilla Pohjois-Ruotsissa. Pohjois-Suomessa ruotsalaisia metsästysvieraita tuskin näkee.

Luentojensa pohjaksi Pulliainen oli käynnistänyt 1967 merkittävän riistakantojen tutkimuksen Värriön luonnonpuistossa Sallassa. Talvisin, kerran viikossa hiihdettävien lumilinjojen jälkihavainnot kertovat, että kanalintujen kannat voi luonnonsuojelulla pitää pitkäaikaisessa nousussa.

Suojelualueiden verkolla on kanalintujen runsauden tasaajana tärkeämpi osa kuin metsästyskauden lyhentämisellä. Luonnonsuojelun alueet takaavat peruskannan. Kun kanta suojelualueilla vahvistuu, lintuja siirtyy niiden ulkopuolelle.

Pohjois-Suomen laajoilla eränkäynnin alueilla linnustuskautta voisi jatkaa onnistuneesti verkottuneen luonnonsuojelumme ansiosta. Kautta voisi jatkaa Ruotsin malliin, molemmista päistä. Erityisesti siitä pitäisivät kansallisen eräkulttuurimme harrastajat, Suomen pystykorvalla metsästävät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Jaa, nyt naapurikylän kuusamon Veliä ajaa paremminkin metsästysvietti kuin todellinen tieto asiasta ja Pulliaisen vanhat tutkimuksetkaan ei enää päde, ole pätenyt aikoihin. Eikö Veli ole kävellyt metsästtä tänä kesänä? Ainakin siinä ku-po rajamailla heinäkuun lopussa koppeloilla oli vain 1 poikanen, 3 eri koppeloa havainneena. Yleensä metsäkanalintujen poikas-tyttös määrä heinäkuussa on vain 2-5 yksilöä. Toki pesässä voi munia olla se 8 tai jotain.

No, mitä on tapahtunut, sitten Pulliaisen tutkimuksen?

- metsäalueet (metsät,suot ja tiet)muuttuneet metsäkanalintujen kannalta huonommaksi
- lintumetsästys vähentynyt, hirvimetsästyksen tultua enemmän mukaan
- metsäkanalintukannat on romahtaneet sitten 60-70 luvulta 30-90% riippuen lajista. Riekkokannat siellä 90% ja monin paikoin Koillismaalla jopa 100%. Metsokannat noin 50-70%. Teerikannat samoin, ehkä enemmänkin.
Pyitä nyt on siellä missä on metsiä ehkä sen verran mitä oli vielä 70-luvulla.
- metsästystekniikka parantunut

Metsästysajan pidentäminen muuttaa syksyn metsästyskäytäntöä ja pyrkimys lienee samalla myös ajoittaa siten että hirvimiehetkin lähtee lintumetille.

Metsäkanalintukantojen osalta metsästysajan pidentäminen on heikentävä asia ja ajan pidennyt oli siinä mielessä virheellinen päätös.
Siihen jos vielä aletaan kaupallista rahalla saa metsästystä markkinoimaan, niin vielä enemmän huononee meidän perinteistä suomalaista metsästävien asia tältä osin. Että nekin vähäiset linnut kyllä ehtii suomalaiset ampua ja syyvä ihan hyvin. :)

Kyllä Veli hyvä, metsien miehenä varmaan tiedät metsäkanalintukantojen pitkäaikaisen kehityksen sekä tämän hetken tilanteen ja kasvuolosuhteet, jos metsämies olet?

Tilanne on todella vaikea ja metsästysaikoja sekä lupamääriä pitää säännöstellä tarkasti. Riekon osaltahan peli koillismaalla on jo menetetty johtuen suo-ojituksista ja metsähakkuista, metsästyksen lisäksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset