VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Energiatavoitteinen puunjalostus tahkoaa tulosta

  • Puuvoiman kehitys Suomessa; sininen: puun pienkäyttö, punainen: energiatavoitteinen puunjalostus
    Puuvoiman kehitys Suomessa; sininen: puun pienkäyttö, punainen: energiatavoitteinen puunjalostus

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 metsäsektorille energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Ohjelma liittyi silloisen, lisäsähkön tarpeeseen kaavaillun viidennen ydinvoimalan (Olkiluoto kolmosen) vaihtoehtojen laskentaan.

Lisäsähkön tarve oli tullut metsäteollisuudesta, kuumahierteeseen perustuvista uusista paperitehtaista. Niitä suunniteltiin tuottamaan paperia 1900-luvun lopulla vallinneella sanomalehden ja aikakauslehden nousukaudella.

Energiatavoitteisen puunjalostusohjelman vaihtoehto perustui pääosin sellun tuotantoon. Tähän tarvittava energia tuli omista metsistä. Selluteollisuuteen perustuvassa mallissa viidettä ydinvoimalaa ei olisi tarvittu.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme saha- ja selluteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja sellun kylkiaine ligniini.

Kansakunnan taloudessa mittavat muutokset vievät sukupolven verran. Miten ohjelman tavoitteille kävi?

Metsätaloutemme pääpaaluksi tuli talousmetsien hakkuiden lisääminen 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Markkinahakkuut nouskoot 1990-luvun alun tasolta, 44 miljoonasta kuutiosta 64 miljoonaan kuutioon. Vuonna 2017 olimme tasolla 72 miljoonaa kuutiota.

Puunjalostuksen ensimmäinen paalu oli nostaa sahaus silloisesta aallonpohjastaan 5,9 miljoonaa sahakuutiota vuodessa, yli 10 miljoonan kuution. Vuonna 2017 mänty- ja kuusisahatavaramme tuotanto oli yhteensä 12 miljoonaa kuutiota.

Sahaus tuottaa sivuvirtanaan energiaa. Esimerkiksi tuli 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä. Kuhmon malli oli ensimmäinen keskisuuri sahalaitos, joka alkoi myydä lankun ja laudan lisäksi myös sähköä ja lämpöä. Kuhmon mallia kopioitiin sittemmin muuallakin Suomessa.

Puunjalostuksen toinen paalu oli nostaa sellun tuotanto 1990-luvun alun 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2017 olimme tasolla 7,7 miljoonaa tonnia.

Selluteollisuuden malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen esitteli Enossa vierailleille Joensuun metsäylioppilaille ekosellun mallin. Hän laski, että uudella tekniikalla Enon tehdas ei tarvitse ulkopuolista sähköä ollenkaan. Sen sijaan ekosellulla voi päästä sähkön tuotannossa aina 175 prosentin omavaraisuuteen.

Keijo Koivunen siirtyi myöhemmin Joensuun yliopiston tuntiopettajaksi ja jatkoi metsäylioppilaiden kanssa ekosellun laskentaa. Harjoitustöiden merkittävin esimerkki oli Kemijärven ekosellu. Kemijärven alkuperäinen, pienikokoinen sellutehdas ehdotettiin laajennettavaksi kaksinkertaiseksi ja samalla sähkön tuottajaksi Enon tehtaan tavalla.

Kemijärven ekosellu esiteltiin kesän 1994 Vuotos-soudussa. Ekosellulla uusittava sellutehdas olisi tuottanut myyntisähköä noin 40 megawatin teholla. Teho oli samaa suuruusluokkaa kuin Kemijärven pohjoispuolelle silloin kaavaillun Vuotoksen altaan vesivoimalan sähköteho.

Ekosellun malli ja myyntisähkön tuotanto ovat keskeinen osa uuden ajan biotaloutta. Esimerkiksi Äänekosken vuonna 2017 valmistunut biotuotetehdas ylitti Keijo Koivusen ennusteen. Äänekoski tuottaa sähköä 240 prosentin omavaraisuudella.

Kuvio on nyt toteutumassa myös Kemijärvellä. Sen uusi Boreal Bioref tehdas tulee tuottamaan myytävää puusähköä Äänekosken tapaan, saman tason omavaraisuuden prosentilla.  

Etenkin ekosellu käänsi neljännesvuosisadan aikana metsäenergian ajattelumme. Muutos energiatavoitteiseen puunjalostusohjelmaan kannatti. Ohjelma oli menestys. Sen jatkaminen 2020-luvulla on edelleen ajankohtainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kun näitä Äänekosken biotuotetehtaan kaltaisia jättimäisen suuria laitoksia markkinoidaan nyt Suomeen, niin muistuttaisin, että ko. tehdas nielee 240 puurekallista + 70 junavaunullista puuta PÄIVITTÄIN pääasiassa 150 km:n säteellä Äänekoskelta.

Ko. laitoksen ympärillä käy mahdoton härdelli yötä päivää. Tulevien vastaavien laitosten YVA- ja SOVA-arvioinnit tulee tehdä huomattavasti aikaisemmin ja tarkemmin kuin mitä on nyt tehty Äänekoskella.

Esim. Äänekosken biotuotetehtaan ympäristön tiestö ei pysy kunnossa, vaikka sitä jatkuvasti korjaillaan. Kirri-Tikkakoski -tien uudet linjaukset eivät ehdi tilannetta parantamaan. Päinvastoin, uuden linjauksen aiheuttamat väliaikaiset reitit vain pahentavat tilannetta. Lentämälläkö ne 240 puurekkaa pääsevät laitokselle, kun tiestö ei ole kunnossa tai sitä ei ole välillä lainkaan - tai reitti on liian hidas käyttää?

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Paljonko se tekee kuutioissa? Ei ilmeisesti kovin paljoa koska ainakin vielä tarjonta ylittää kysynnän.

Eikö se ole hyvä että siellä on tekemisen meininki.

Mikä oihme sinulla on ylipäätään suomalaista metsäteollisuutta ja puuntuottajaa vastaan?

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ei noilla määrillä ihan mahdotonta härdelliä saa aikaiseksi: 10 rekkaa tunnissa.

Suomessa on teitä, joilla raskaan liikenteen määrä ylittää 2000 kpl päivässä, joten ei se mikään tekemätön paikka ole:

https://www.liikennevirasto.fi/documents/20473/167...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Jussille kommentti 3: Siis puurekka joka kuudes minuutti sisään, ja siinä ohessa pitäisi vastaanottaa vielä 70 junavaunullista puutavaraa vuorokaudessa. Eikö tuota voisi sanoa jo härdelliksi?! Kysypä äänekoskelaisilta.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Veli, Juhani ja Jussi! Ottakaapa taskulaskin käteen ja laskekaa, paljonko tuo määrä on kaadettuja puukuutioita K-S:sta vuodessa. Ja seuraavaksi kertokaa se kymmenellä, niin saatte kuutiot 10 vuodessa, jne...

Veli kun on hyvä graafisessa esittämisessä, niin hän voisi hahmotella, miltä K-S näyttää 10 vuoden päästä: Onko meillä minkä verran kunnollista täyskasvuista metsää, jossa kasvaa vaihtelevasti kaiken kokoista ja näköistä puuta, ja joissa voi harrastaa esim. marjastusta, sienestystä ja retkeilyä?

Juhani, jos se ei ole sinulle vielä selvinnyt, olen monimuotoista Suomen luontoa rakastava ihminen! Luonnonsuojelija.

Kannatan Suomen metsien korkeamman jalostusasteen käyttöä, en sellunpolttoa näissä mammuttilaitoksissa, jotka pilaavat niiden ympäristön suurelta alalta.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ei tarvitse odottaa 10 vuotta. Keski-Suomessa on ajokelpoiselle tielle nähtävissä täysikasvuista metsää, jossa runkotilavuus ei oleellisesti lisäänny kasvukauden aikana, Pyhähäkin kansallispuiston kohdalla ja Mustankorkean kaatopaikkaa vastapäätä. Ei taida olla muita kohtia? Muuramen Kuusimäessä oli joskus, mutta se lienee laitettu lihoiksi.
Jossain vähän sivummalla saattaa olla pieniä länttejä ja varmaan onkin.
Toisaalta 90% suomalaisista ei edes tiedä miltä täysikasvuinen puu näyttää, koska eivät ole koskaan sellaista nähneet, joten tuskin siitä kovin moni ahdistuu.

Biotuotetehdas käyttää puuta 6.5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa:

https://www.aarrelehti.fi/uutiset/metsä-group-tarvitsee-äänekosken-biotuotetehtaalleen-6-5-miljoonaa-kuutiota-puuta-vuodessa-1.181150

Tuo on ehkä 6% Suomen vuotuisesta metsän kasvusta (?) joten kyllä sillä paikallisia vaikutuksia maisemaankin voi olla. Jos varman päälle haluaa pelata, niin ostaa oman metsän eikä myy koskaan kenellekään mitään. Sehän on täysin sallittua, eikä ole edes kovin kallista, jos tyytyy alkuvaiheessa taimikkoon tai hakkuuaukeaan. Muiden ostamisiin ja myymisiin voi olla aika hankala puuttua, mutta omiinsa voi vaikuttaa.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Ainakin voi vaikuttaa valtion mailla tehtäviin avohakkuisiin allekirjoittamalla kansalaisaloitteen. Aloitteen 50 000 allekirjoituksesta ei puutu enää kuin reilu 1000 allekirjoitusta. Hyvä, että saamme sen pian käsittelyyn!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset