VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Energiapuu takaisin ilmastokamppailuun

  • Energiapuun varjohinta (punainen) verrattuna mäntykuitupuun tienvarsihintaan (vihreä), E/m3, hiilidioksidin päästökaupan aikana
    Energiapuun varjohinta (punainen) verrattuna mäntykuitupuun tienvarsihintaan (vihreä), E/m3, hiilidioksidin päästökaupan aikana

Ilmastokamppailu käy yhä kuumempana. Päästömaksulla korotetun kivihiilen hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät uusiutuvaa vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu, se kummittelee nollarajan takana.

Metsätaloudessa nollaraja kertoi, kuinka etäältä kairan uittojoista yhtiöiden kannatti ostaa tukkia. Energiapuulla on ollut vastaava nollaraja. Se on kiusannut metsänkasvattajia jo vuosikaudet.

Hakkuissa metsään jää yhä enemmän latvuksia ja oksia; nyt ne ruokkivat metsäpaloja eri puolilla Eurooppaa. Kantojen hyötykäyttö on meillä hiipunut. Energiapuulle ei ole ollut kysyntää, kun Euroopan Unionin pitkään sekoillut hiilidioksidin päästökauppa on pitänyt rintamaiden kivihiilivoimalat kuumina.

Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puunkasvattaja saattoi valita, myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.

Energiapuun kauppaa ohjaa talouslaskennan varjohinta. Puunsa myyntiin korjanneelle se on ylin kuutiohinta, minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta, jotta siitä saatava energia on voimalalle hivenen kivihiiltä halvempaa.

Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla ja lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta kävi 17 eurossa kiintokuutiolta vuoden 2016 helmikuussa. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus 4 euroa. Samaan aikaan sellutehtaat maksoivat puusta enemmän. Esimerkiksi mäntykuidun tienvarsihinta (hankintahinta) oli 27,6 euroa kiintokuutiolta koko Suomessa keskimäärin. Kympin verran liian kallista pienpuuta ei voimalan kannattanut energiaksi ostaa.

Tilanne muuttui parissa vuodessa. Kivihiilen maailmanhinta nousee hitaasti, mutta tasaisesti. Hiilidioksidin päästömaksun hinta nousee jyrkemmin. 

Energiapuun varjohinta oli elokuun alussa 38 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 26 ja päästömaksun 12 euroa. Uudessa asetelmassa ilmastoystävällisen voimalan kannattaisi ostaa halvempaa tienvarren pinopuuta kuin päästömaksulla korotettua kivihiiltä.

Energiapuun varjohinnan nousu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin eroon. Näkyvimmin aiheesta on puhunut maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloiselta tasoltaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.

Hiilidioksidin päästömaksu on nyt Macronin tiellä. Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut Helsingin seutu suunnittelee vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko puusta puristetulla pelletillä tai metsähakkeella.

Kuorma-autoilla kuljetettavaa haketta pääkaupunkiseudun uudet biovoimalat tarvitsevat lähimaakunnista paljon. Metsämaakuntien puupelletti kulkee Helsingin seudun voimaloihin junalla. Pohjanlahtea ja Suomenlahtea pitkin energia kulkee joka suuntaan rahtilaivalla.

Mäntykuidun tienvarsihinta on jo reagoinut energiapuun aaveeseen. Kesäkuussa mäntykuidusta maksettiin hankintahintana keskimäärin 29,6 euroa kiintokuutiolta koko Suomessa.

Metsänkasvattajille energiapuu ei ole aave. Kun kivihiili hiipuu, energiapuu palaa takaisin ilmastokamppailuun. Edessä on hakkeeksi ja pelletiksi menevän biomassan paranevat markkinat.

VELI POHJONEN

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Sellun kysynnän ja sitä kautta hinnan nousu vaikuttaa myös asiaan. Sellunkeittäjien maksukyky tai -halu tai pakote nousee, ja metsänomistajat hurraavat.

Toinen asia on poliittinen riski. Tuleeko vielä joskus se aika, että puulle lätkäistään päästökerroin ja puun polttaja joutuu ostaamaan päästöoikeuksia? Tämä kannattaa investointeja suunnittelevien pitää mielessä.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Energiapuulla saataisiin varma ja yhteiskunnan kannalta tuottava kestävä energia käyttöön. Lisäämiseen varaa on. Suomessa on hakattu reippaasti alle kasvun joka vuosi ainakin viimeiset 40 vuotta. Viime vuonna säästö yli 40 milj.m3.
Työtä maakuntiin ja energiaomavaraisuus nousuun!
Metsäenergia ei ole kiinni tuulesta tai sen voimakkuudesta.Se tulee toimeen sitäpaitsi ilman valtion satojen miljoonien tukiaisia toisin kuin tuulienergian laita on.
Olisi aika ottaa järki käteen.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Martti, tuulienergian tuista pitäisi päästä pois. Kaiken kaikkiaan tuulivoimaenergia-asia tulisi pistää perusteiltaan ja ympäristöluviltaan välittömästi kuntoon (vrt. SEA-/SYA-direktiivi). Tuulivoimalaiden lähellä asuvat asukkaat kärsivät suunnattomasti!

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Veli kirjoitaa kyllä ihan hyviä pohdintoja. Ja vielä monelta kantilta. Mutta kaikkea ei voi saada.

Suomessa kyllä riittää pusikoita. Ainakin toistaiseksi. Moni antaisi tehdä nuoren metsän hoidon vaikka ilmaiseksi kun vaan joku sen tekisi ja veisi energiapuun mennessään.

Jos avohakkuut kielletään niin kuitupuun ja samalla energiapuun tuotos putoaa merkittävästi. Samoin käy myös korjuutähteille. Ja vaikka pusikkoa piisaa senkin jälkeen on sen korjaaminen epämieluisaa koska sitä ei voikaan tehdä muun hakkuun yhteydessä.

Käyttäjän LauriHeimonen kuva
Lauri Heimonen

On otettava myös huomioon, mitä sitten pitää tehdä, kun perusteeton Pariisin sopimus on pakko purkaa.

Mehän hyvin ymmärrämme, että Pariisin sopimus on poliittinen ja vailla asianmukaista, tieteellistä näyttöä todellisuudesta.

Palatkaamme esim, Rion konferenssiin 1992, missä asianmukaisen näytön puuttuessa pidettiin varovaisuussyistä tärkeänä kustannustehokkaasti ruveta leikkaamaan ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Sen jälkeen on asianmukaisesti selvinnyt, että ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä ei voida kustannustehokkaasti leikata, ja että näistä leikkauksista ei ole todettavissa olevaa hyötyä ilmaston lämpötilan säätelyssä. On vain Kioto-protokollan mukaisia tuloksia, joiden mukaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksista syntyy lähinnä vain menetyksiä.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

"Mäntykuidun tienvarsihinta on jo reagoinut energiapuun aaveeseen. Kesäkuussa mäntykuidusta maksettiin hankintahintana keskimäärin 29,6 euroa kiintokuutiolta koko Suomessa."

Minä kyllä pahasti epäilen että kuitupuun hienoinen hinnannousu johtuu enemmänkin kuitupuun kysynnän parantumisesta sellun kasvaneeen tuotannon vuoksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset