VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Biomassan lyhytkiertoviljelyyn on taas tarve

Jo sotien jälkeen biotalouttamme pelotti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Mahdollisen puuvajeen ongelma huoletti 1970-luvun alussa niin, että Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahasto (Sitra) rahoitti tutkimushankkeen ”Suomen nopeakasvuisimmat metsät”. Viisivuotisen lyhytkiertopuun kasvatus- ja käyttöprojektissa tutkittiin viljelykoivuja, viljelyhaapoja ja viljelypajuja.

Hankkeen näkyvin käytännön saavutus oli Tervolan keksijä Kyösti Pallarin rakentama hakepuimuri. Metsäviljelmillä saattoi ensimmäisen kerran siirtyä yksin puin keräilystä kasvuston puimiseen suoraan hakemassaksi, hieman viljojen tapaan.

Sitran kokeista näki pisimmälle Helsingin yliopiston Malminkartanon tilanhoitaja Matti Kares. Hän esitti 1976 maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että alkaisimme viljellä pellolla nopeakasvuisia lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta. Biomassan sato menisi sähkö- ja lämpövoimaloihin.

Ajatus eteni maa- ja metsätaloustuottajain keskusliittoon. Sen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsänkasvattaja, ehdotti 1977 että tuottajat reivaisivat suuntaa ja alkaisivat viljellä sopivilla pelloillaan nopeasti biomassaa kasvavaa puuta.

Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin aloitteesta Kannukseen perustettiin 1979 metsäpuiden lyhytkiertoviljelyä tutkiva energiametsäkoeasema. Se toimi maineikkaasti huhtikuun 2017 loppuun saakka.

Viljelymaata lehtipuille viime vuosisadan loppupuolella riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiaviljely ei kuitenkaan sopinut Euroopan unionin silloiseen bio- ja maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan EU-viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut.

Runsaat kaksikymmentä vuotta kestänyt EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneet. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoitopelloiksi – ”hömppäheinän pelloiksi” miksi viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa on vuonna 2018 luonnonhoitopeltoja yhteensä 155,000 hehtaaria. Kaikkiaan kesantopeltoja on 248,000 hehtaaria, yksitoista prosenttia koko peltoalastamme. Biotaloudella on näille pelloille on nyt uusi tarve.

Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on jo 40,000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain lisää 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetuotanto jatkuu. Uutta viljelyalaa syntyy maassamme, niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja –sähkön voimalat pidetään kunnossa.

Biomassan lyhytkiertoviljelyyn on taas tarve. 1900-luvun lopussa jo kertaalleen haudattua menetelmää tulisi harkita uudelleen kesantopelloilla ja turvesuon pohjilla, nyt bioviljelynä. Biotuotetehtaat saisivat lisää raaka-ainetta. Se olisi myös ilmastokamppailun hyväksymää, hiilineutraalia, nopeasti uusiutuvaa biomassaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hömppäheinän pellot lyhytkiertoiseen energiaviljelyyn on hyvä vaihtoehto sille, että esim. Keski-Suomessa Äänekosken biotuotetehtaalta 150 km:n säteellä metsät parturoidaan paljaiksi.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Kirsi taas täällä trollaamassa vaikka oletan että ymmärrät itsekin että lyhytkiertoinen energiapuun viljely ei palvele Äänekosken tehdasta millään tavoin.

Huoli metsien parturoinnista on turha koska tehdas ei käytä tukkipuuta vaan pääasiassa havukuitua. Kerrankin on kuitupuulla menekkiä ja saadaan tehtyä rästiin jääneitä nuoren metsän hoitoja ja ensiharvennuksia, vaikka hinta ei ole juurikaan noussut. Tästä pitäisi olla iloinen. Metsien kunto paranee ja tehdas työllistää.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Juhani, en trollaa ja äläkä sinä mollaa! ;)

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki Vastaus kommenttiin #6

Mitä muuta sinä sitten teet kuin trollaat. Sinä perustelet omaa agendaasi täysin paikkaansapitämättömillä väitteillä vain koska se ilmeisesti tuntuu vaan nin ihanalta ajatukselta. Minä kaipaisin asiallista keskustelua faktaperustein mutta faktoja sinulta ei saa. Jos taas minä laitan jonkun faktan niin siihen et sitten vastaakaan. Se on ärsyttävää. Oma ideologia menee tosiasiaoiden edelle.

Jos kerran et trollaa niin voisit vastata että kuinka lyhytkiertoinen energiapuun viljely helpottaa Äänekosken tehtaan puuntarvetta ja miksi luulet että keski-suomen metsät parturoidaan paljaaksi ko. tehtaan puun tarpeen vuoksi. En silti pidätä hengitystä vastausta odotellessani.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Muistutan vielä, että Äänekosken biotuotetehdas nielee puuta 240 puurekkaa ja 70 junavaunullista VUOROKAUDESSA!

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Mitä sitten? Saadan laajalta alalta tehtyä tarvittavat hoidot ja harvennukset. Saadaan metsä tuottamaan ja marjasatokin paranemaan. Välttämättömiä toimia ennenkuin valmistellaan metsää jatkuvaan kasvatukseen sopivaksi.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kelpaako harmaaleppä vieläkään tehtailijoille vai meneekö kokonaan saunapuiksi? Sehän on erittäin nopeakasvuinen; ainakin täällä se puskee itsestään täysin epätoivoisesta pakettipellosta parhaimmillaan 2 metrin vuosivauhdilla.

Siinä vaiheessa kun "oikeat" puut ovat voittaneet taistelun ohdakkeita ja myyriä vastaan, leppä on jo 10 metrin korkuinen ja hyvinkin valmis savustuspönttöön. Ei näytä myöskään olevan mitään haittaa siitä, vaikka taimet olisivat aivan vierekkäin tiheikkönä. Pikemminkin tuntuvat yllyttävän toisiaan kovempaan kasvuun.

Niiden hävittämiseksi on tehty työtä nyt varmaan pari sataa vuotta, joten ehkä valikoitumista on jo tapahtunut niin, että jäljelle jääneet ovat hyvinkin innokkaita yksilöitä. Tai sitten maaperässä on joku elinvoimainen leppäjuuristo, josta räjähtää juurivesoja esiin heti kun nurmenleikkuun lopettaa.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Liian vaikea asia päättäjille - kunnes tulee ulkomainen raha ostoksille.

Jakoon meni.

Henry

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Veli on tässä hieman hakoteillä tai mennyt ns metsään. Nykyinen hittisanahan on biotehdas, mutta kyseessähän ei ole juurikaan perinteistä sellutehdasta kummempi laitos. Se on vaan viherpesua. Sinne tehtaalle ei kelpaa mikään roska/energiapuu. Eli on täysin turhaa niitä varten yrittää metsittää peltoja ainakaan millään roskapuulla. Ne tarvitsevat pääasiassa havukuitua koska pitkäkuituselle sellulle on kysyntää.

Mikäli tietysti puun energiapoltto lisääntyisi niin sitten voisi olla järkeä. Mutta kun poliitikkojen suunta vaihtuu aina 4 vuoden välein niin vaikea on saada pellonomistajia muuttamaa kasvatussuuntaa kun kerran satovuosi on kymmenen vuoden välein. Jos taas alettaisiin viljelemään pelloilla esim. kuusta niin tuloksellinen satoväli voisi olla sellaiset 15 vuotta. Ja se on sanomattakin selvää ettei siihen tällaisella poliitiikan teolla kukaan ryhdy.

Jos ihmisellä nyt on yhtään minkäänlaista järkeä päässä, niin on kai sanomattakin selvää että et voi mennä muuttelemaan metsälakeja nurinniskoin muutaman vuoden välein kun kerran metsän kiertoaika on kuitenkin parhaimmillaankin sen 60 vuotta. Täytyy olla pitkäjänteisyyttä mikä näköjään näiltä viherkomukoilta puuttuu ihan täysin. Samoin kuin suhteellisuudentaju jota heillä ei ole koskaan ollutkaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset