VeliPohjonen Jos metsään haluat mennä nyt

Avohakkuut korvaava jatkuva kasvatus on biotalouden mahdollisuus

  • Euroopan unionin metsämahdit, FAO:n 2015 tilaston mukaan
    Euroopan unionin metsämahdit, FAO:n 2015 tilaston mukaan

Talousmetsien avohakkuut ja niitä seuraava metsänviljely puhuttavat taas. Luontojärjestöt käynnistivät keväällä aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite on lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin. 

Kansalaisaloitteen uskoisi menevän läpi. 69 prosenttia suomalaisista karsastaa avohakkuita. Niistä luopuminen puhuttaa myös yksityisiä metsänkasvattajia.

Aloitteessa ei ole kyse tiukimmasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kokouksessa 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Tämä suojelu etenee. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut. Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Avohakkuu on osa saksalaista lohkometsätalouden oppia. Kestävän metsänkasvatuksen isä Hans Carl von Carlowitz antoi 1713 opille perusohjeen: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.
 
Ohje ei toteutunut Saksan poimintahakkuissa. Metsien kasvu- ja tuotostiede ei osannut vielä laskea sekametsien ja niiden monessa kerroksessa kasvavien puiden kasvua. Poimintahakkuille ei kyetty määrittämään ylärajaa. Hakkuut jatkuivat holtittomina. Saksa ajautui 1700-luvun lopussa Euroopan metsähistorian synkeimpään metsien hävitykseen.

Saksa siirtyi 1800-luvulla viljelymetsätalouteen. Sille kasvu- ja tuotostiede osasi ennustelaskennan.

Hävitettyjä metsäalueita alettiin metsittää lohkoittain. Lohkot istutettiin pääosaksi kuuselle. Vuosien saatossa kunkin lohkon metsää hieman harvennettiin. Merkittävin toimi oli silti kunkin lohkon avohakkuu noin 70 vuoden iässä. Sen jälkeen lohko viljeltiin uudelleen, ja taas kuuselle.

Kuusen suosio perustui jo 1800-luvulla hyviin markkinoihin. Kuusi kasvaa Saksan ilmastossa ihanteellisen nopeasti. Maan taloudessa kuusi sai 1900-luvulla lempinimen leipäpuulaji (Brotbaum). Kuusen laajamittainen viljely jatkui Saksassa 1960-luvulle saakka. Sen jälkeen sekametsät ovat saaneet sijaa.

Kuusen viljelyssä von Carlowitzin kestävän metsätalouden ohje toteutui. Saksassa puun keskikasvu on ylittänyt vuotuiset hakkuut yli sadan vuoden ajan. Maa nousi metsien hävityksen tilasta Euroopan unionin johtavaksi metsämaaksi. FAO tilastoi 2015 Saksan metsien kasvavan puun määräksi 3663 miljoonaa kuutiota.

Me otimme oppia Saksasta. Senaattimme kutsui vuonna 1858 saksalaisen ylimetsänhoitaja Edmund von Bergin arvioimaan Suomen metsät. Etelärannikolta Lappiin saakka ulottuneen matkakertomuksen yhteenveto oli tyly: ”Metsän hävittämisessä suomalaiset ovat tuiki taitaviksi oppineet.”

Von Bergin raportti käynnisti metsätaloutemme suuren muutoksen. Metsähallitus perustettiin 1859. Evolla alkoi 1862 metsänhoitajien koulutus, saksalaisen mallin mukaan. Vuonna 1886 senaatti saneli lailla: ”Metsää älköön hävitettäkö.” Metsänviljely yleistyi 1900-luvulla, ensin valtion metsissä ja sotien jälkeen yksityismetsissä.

Lopputulos oli Saksaan verrattava. Nousimme EU:n viidenneksi metsämaaksi (Saksan, Ruotsin, Ranskan ja Puolan jälkeen). Vuonna 2015 meillä oli kasvavaa puustoa FAO:n laskennan mukaan 2320 miljoonaa kuutiota.

Kun viljelymetsätalouden satavuotiset näytöt ovat näin musertavia niin Saksassa, Suomessa kuin Ruotsissakin, onko talousmetsien jatkuvalla kasvatuksella enää mahdollisuuksia?

Metsien kasvu- ja tuotostiede kehittyi 1900-luvun loppupuolella tietokoneiden myötä. Pystymme nyt ohjeistamaan jatkuvan kasvatuksen vuosihakkuut niin, että ne eivät ylitä metsän vuosikasvua.

Itä-Suomen yliopiston professori Timo Pukkala on osoittanut, että optimaalisesti hakaten jatkuvan kasvatuksen metsässä yltää vähintään samaan puun kasvuun ja hakkuumäärään kuin lohkometsätaloudessa. Kasvuopillisesti jatkuva kasvatus ja lohkometsätalous ovat tänään tasavertaisia.

Talousopillisesti, euroina laskien tasavertaisuutta ei ole. Perussyy tämän päivän avohakkuisiin lienee, että ne ovat taloudellisin tapa metsänkasvattajalle myydä puuta ja teollisuudelle hankkia puuta.

Nykyiset metsäkoneet on kehitetty lohkometsätalouteen ja erityisesti paljon kerralla puuta antaviin avohakkuisiin. Kun näillä koneilla siirtyy jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin, puun kasvattajaa uhkaa puun myyntihinnan pudotus.

Meillä jatkuvan kasvatuksen hakkuita on ollut vielä niin vähän, että niiden hinnoittelua ei ole tilastoitu. Hinnan pudotuksen tasoa kuvaavat nykyisen lohkometsätalouden myyntitaksat.

Kun alkukesästä 2018 myi avohakkuun kuusitukkia, sai 66,7 euroa kuutiolta. Kun myi kasvatushakkuissa poimittua kuusitukkia, sai 54,3 euroa. Pudotusta oli 18,6 prosenttia. Mäntytukilla vastaava pudotus oli 17,8 prosenttia. Näin arvioiden tukkipuun myyntihinta pudonnee lähes 20 prosentilla, kun siirtyy avohakkuusta poimintahakkuuseen.

Talousmetsien avohakkuista luopuminen on rahallisesti sitä luokkaa, että yhteiskunnan on tultava vastaan. Metsähallituksen osalta ratkaisu on yksinkertainen. Eduskunta voi alentaa tarvittavalla euromäärällä metsähallitukselleen vuosittain asettamaa tulostavoitetta.

Yksityismetsien osalta ongelma on monimutkaisempi. Miten tukea metsätilojen pitkän ajan talousmuutosta?

Rahoitukseen voisi ottaa mallia 1960-luvulla kehitetystä metsänparannuslainasta. Siirtymä jatkuvaan kasvatukseen on samanlainen, pitkään kustannuksia aiheuttava toimenpide kuin 1900-luvun jälkipuoliskolla, metsänparannuksen lainoilla rahoitettu suometsien ojituksemme.

Myyntipuun hintaeroa tasaava jatkuvan kasvatuksen lainoitus voisi olla osa Metsämaa Suomen tukipakettia, hieman muiden tukiaisten tapaan. Metsänparannusten tapaan laina-aika voisi olla 35 vuotta, missä ensimmäiset 5-10 vuotta olisivat vapaavuosia. Tuki olisi pääosaksi korkotukea.

Lainan vakuus olisi vahvin minkä pankkitalous tuntee: maa itse. Lainojen myöhempi, vuotuinen takaisinmaksu sopisi jatkuvaan kasvatukseen - ja jatkuvasti tuloa tuoviin hakkuisiin. Myyntipuun virta metsätaloudessamme pysyisi vakaana, jopa kiihtyisi. Se sopisi vahvana nousevalle biotaloudelle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kehittelynarvoinen idea. Vapaavuosia vain kaksi.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Ei kai ole tarkoitus "elättää" tällä järjestelmällä suoranaisesti ketään, vaan taata vakaa metsätulo. Tukea vaihtoehtoa avohakkuille.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki Vastaus kommenttiin #8

Miksi juuri kaksi? Nyt on pakko kysyä että paljonko sinulla on omaa metsää?

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Hyvää pohdintaa. Pitää suositella vaikka en kaikesta läheskään samaa mieltä ole.

Lakimuutos avohakkuiden kieltämiseksi on täysin turha. Sama asia saadaan aikaan metsähallituksen ohjeistuksella. Tällaisissa lailla kieltämisissä on suuri vaara että se ulotetaan myös yksityismetsiin jos se kerran on saatu läpi valtion metsiin. Nyt kun vihdoin saatiin aikaan metsälain muutos että metsänomistaja voi tehdä hakkuita parhaaksi katsomallaan tavalla, niin heti perään sitten vaaditaan että etpäs saakaan tehdä. Ketkä tätä vaativat? Yleensä ne joilla ei ole omaa metsää.

Minusta olisi kohtuullista että jos kerran metsänomistaja lailla pakotetaan toimimaan jollain tavalla, niin silloin pitää myös jokamiehen oikeuksia kaventaa, ja reilusti. Onko KO-M-P valmis siihen?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Juhani, mitä tässä yhteydessä kannattaa kaventaa jokamiehen oikeuksia, siis marjastusta ja sienestystä?

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Jos kerran haluat metsänomistajan maksumieheksi omille utopioillesi niin mikä helvettin oikeus sinulla siellä metsässä on kerätä sieniä tai marjoja ja tallata samalla orastavia taimia?

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Laitan kommentteja näin viesti ja aihe kerrallaan niin keskustelu on helpompaa. Ei tule sitten liian pitkää viestiä jota kukaan ei jaksa lukea.

Otetaan nyt aiheeksi tuo puun myyntihinta. Veli on tietysti katsellut puukauppojen tilastoja vaikka metsälehdestä. Tuo ei kerro koko totuutta. Itse kun tein viime syksynä puukauppaa niin yläharvennuksella tukin hinta oli jotain tilastoidun harvennushakkuun ja päätehakkuun väliltä. Tämä tietysti edellytti usean ostajan kilpailutusta ja parhaassa tarjouksessa yläharvennuksen tukin hinta oli vain 4 euroa alhaisempi kuin parhaan päätehakkuun hinta. Kun kerran metsäni sopivat siihen niin valinta oli helppo. Noin pieni ero tukin hinnassa kompensoi kyllä metsän uudistuksen kulut. Lisäksi säästyn taimikon hoidon vaivalta. Mutta koska näitä hintoja ei tilastoida niin tilastojen perusteella on vaikea sanoa mikä on taloudellisesti paras vaihtoehto. Se selviää vain kysymällä.

Mutta jos taasen metsäni olisvat olleet rakenteeltaan enemmän tasaikäiset niin silloin tuossa hakkuutavassa ei olisi ollut mitään järkeä. Silloin olisin valinnut suojuspuuhakkuun tai siemenpuuhakkuun. Ei ole olemassa kaikkeen sopivaa sääntöä.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

"Nykyiset metsäkoneet on kehitetty lohkometsätalouteen ja erityisesti paljon kerralla puuta antaviin avohakkuisiin. Kun näillä koneilla siirtyy jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin, puun kasvattajaa uhkaa puun myyntihinnan pudotus."

Tämä ei pidä täysin paikkaansa. Hakkuukoneita on monen kokoisia. Ensiharvennukseen on olemassa pieniä koneita ja kasvatushakkuisiin hieman isompia ja päätehakkuisiin vielä isompia malleja. Jos poimintahakkuisiin lähdetään niin kannattaa valita sama kone kuin avohakkuuseen. Kaadon hallinta on helpompaa ja korjuuvauriot vähenee. Silloinhan poistetaan pääasiassa isompia puita. Ongelman aiheuttavat lähinnä ajokoneet ja nekin vain sulan maan aikaan etenkin kuusikoilla. Voihan sinne mennä suurellakin ajokoneella mutta kuka sitä nyt vajailla kuormilla ajaa? Eli jatkuvan kasvatuksen metsiin pitäisi mennä suurella harvesterilla ja pienellä ajokoneella.

Jos maasto taas on vaikeaa ja kivikkoista niin pienellä ajokoneella siellä ollaan suomeksi sanottuna kusessa ja kustannukset nousee. Eli asia on täysin päinvastoin kuin nämä viherkommunistit propagandassaan väittää.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Ihan kiinnostuksesta: voisitko antaa lähteen taulukollesi? Siis raportin nimen vaikkapa tai mieluiten osoitteen sivulle, josta nuo tiedot löytyvät.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Kiitoksia Veli! Halusin todellakin lähemmin tutkia tätä, sillä pidin Saksan johtoasemaa ihmeellisenä. Pidän sitä vieläkin. Sen metsäala on noin puolet Suomen metsäalasta ja kuitenkin sillä on selkeästi enemmän kuutioita? Sama kysymyshän koskee Ruotsia.

En suoraan sanottuna ymmärrä yhtälöä? Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että Saksassa kasvuolosuhteet ovat sen verran paremmat kuin Suomessa ja Ruotsissa eli hektaaria kohden kasvaa enemmän puuta.

PS. En odota vastausta sinulta - ihmettelen vain ääneen. Voit tietenkin vastata, jos sinulla on tähän vastaus.

Käyttäjän VeliPohjonen kuva
Veli Pohjonen Vastaus kommenttiin #11
Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm Vastaus kommenttiin #12

Jälleen kiitoksia! Kiintoisa artikkeli, joka ei kuitenkaan antanut vastausta ihmettelyyni, sillä siinähän ei vertailtu maita tai puhuttu sitä, miksi Saksassa on paljon enemmän kuutioita per hektaari. Siis asia mainittiin, muttei puhuttu syystä.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Näyttää olevan FAO:n 2015 tilasto, ks. kuvan alta.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Parviaisen artikkelissa nimenomaan kerrotaan Saksassa siirrytyn vähitellen kuusenviljelystä luontaisen kaltaiseen poimitaan ja enimmäkseen sekametsissä. Siis pois kuusivaltaisista puupelloista ja avohakkuista.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Pääasia on että metsiä pitäisi saada lisääntymään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset